DOLLARIN HISTORIA

Yhdysvaltain kongressi antoi luonteeltaan symbolisen päätöslauselman dollarista Yhdysvaltain rahayksikkönä 6. elokuuta 1786, mutta vasta Alexander Hamiltonin aloitteesta kongressi sääti virallisen asetuksen dollarista laillisena maksuvälineenä (Coinage Act) 2. huhtikuuta 1792.^[1]
Ensimmäiset dollarit olivat samanpainoisia ja samaa koostumusta kuin Espanjan kahdeksan realin kolikko, eli Espanjan dollari tai peso, ja ne kiersivät rinnan. Ne painoivat 550,209 graania ja sisälsivät 93,055 % hopeaa eli 25,560 grammaa. Vuoden 1792 lailla määrättiin Yhdysvaltain dollariin 371,25 graania hopeaa ja 24,75 graania kultaa (15:1). Vuonna 1834 kullan määrää vähennettiin 23,2 graaniin (1,5 grammaa) ja hiukan myöhemmin hopean ja kullan suhteeksi määrättiin 16:1 (23,22 graania kultaa).
Sisällissodan aikaan laskettiin liikkeelle ensimmäiset dollarimääräiset paperirahat, joita ei voinut vaihtaa kullaksi. Kulta- ja hopeakolikoita laskettiin edelleen liikkeelle ja 1878 metallikanta palautettiin. Vuonna 1900 bimetallismista (hopea ja kulta) luovuttiin ja dollari sidottiin kultakantaan. Dollariin tuli 23,22 graania kultaa, mikä vastasi yhtä troy-unssia 20 $ hintaan. Puolen dollarin hopeakolikoita laskettiin liikkeelle aina vuoteen 1969.
New deal -talousohjelmassa 1933 kultakolikot ja muukin kulta vedettiin liikkeeltä ja lunastettiin liittovaltion haltuun 20,67 dollarin hinnalla unssilta. Dollarin hintaa alennettiin 13,71 graaniksi, eli yksi troy-unssi 35 dollarin hintaan. Toisen maailmansodan jälkeisessä Bretton Woodsin järjestelmässä kaikki muut valuutat olivat sidoksissa kiinteällä vaihtosuhteella dollariin ja siten epäsuorasti kullan hintaan. Vuoteen 1963 asti dollarin setelissä oli keskuspankin lupaus vaihtaa dollarit kultaan pyynnöstä.
Kultakanta oli voimassa Yhdysvalloissa vuoteen 1971. Vuosien 1971 ja 1975 välillä käytettiin erinäisiä vaihtosuhteita, kunnes dollari päästettiin 1975 kellumaan vapaasti. Samalla myös Bretton Woods -järjestelmä romuttui.
Vuoden 2009 lopulla alkoi herätä keskustelua muun muassa YK:ssa ja Persianlahden öljynviejämaiden keskuudessa dollarin korvaamisesta johtavana kaupantekovaluuttana jollakin muulla. Syynä tähän oli Yhdysvaltain suuri velka ja työttömyys. Uusi valuutta rikkoisi riippuvaisuussuhteen Yhdysvaltain keskuspankkiin Federal Reserve Systemiin.

Yhdysvaltain dollari ja maailmantalous

Yhdysvaltain dollari on ollut maailman merkittävin valuutta koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan. Muita tämän ajanjakson merkittäviä valuuttoja ovat olleet Japanin jeni (JPY), Saksan markka (DEM) ja Ison-Britannian punta (GBP). Euron tulo markkinoille vuonna 2002 on tasapainottanut tilannetta, ja nykyään voidaan sanoa maailmantaloudessa olevan kaksi suurta valuuttaa.
Kun Yhdysvaltain dollarin ulkoinen kurssi alkoi alentua euroon nähden Irakin sodan myötä, kullan maailmanmarkkinahinta kiinnittyi euroon. Kullan USD/troy oz -hinnan nousun vuonna 2005 voitiin nähdä johtuvan USD/EUR kurssimuutoksesta ja kullan maailmanmarkkinahinnan kehitys euroissa oli kohtalaisen vakaata. Onkin poliittisesti erittäin merkittävä kysymys, joskaan ei välttämättä aina kovin näkyvästi esiintyvä, miten maailman eri maat suhtautuvat dollariin ja euroon. Yhdysvallat haluaisi, että maat pitäisivät dollarin reservivaluuttanaan. Esimerkiksi Irakin sodan taustalla on joskus pyritty näkemään Irakin siirtyminen pois dollarista (ns. petrodollari) euroon öljynhinnoittelussa. Jotkut pitävät tällaisia kysymyksiä merkittävinä myös Yhdysvaltojen suhteissa Iraniin.
Dollari on maailmantalouden johtava valuutta ja reservivaluutta. Tästä on suuri etu Yhdysvalloille, koska sen valuutalle riittää aina kysyntää, ja tämän ansiosta sen ei tarvitse huolehtia budjetti- ja maksutasevajeistaan yhtä paljon kuin muiden maiden. Samoin velkaantumisessa on johtovaluutan maalle se etu, että ulkomaanvelka on pitkälti sen omassa rahassa, joten velan kasvamiseen tai moninkertaistumiseen liittyvää devalvaatioriskiä ei ole. Muissa maissa rahan arvon aleneminen johtaa ulkomaanvelkataakan suurenemiseen.
Dollarin tulevaisuudesta maailmantaloudessa on keskusteltu paljon. Optimistisimman skenaarion mukaan Yhdysvallat korjaa nykyään suuret maksutase- ja budjettivajeensa sekä hoitaa liiat ulkomaanvelkansa ajan kanssa ilman suurempia ongelmia. Pessimistisimmän skenaarion mukaan tilanne päättyy maailmanlaajuiseen talouskriisiin dollarin haltijoiden menettäessä luottamuksensa dollariin, mistä seuraa maailmanlaajuinen joukkopako pois dollarista.
Lähes kaikki raaka-ainepörssit tekevät noteeraukset USD:ssa. Noteerattavia raaka-aineita ovat esimerkiksi kaikki metallit, öljy ja tärkeimmät ruoka-aineet.
Monien maiden taloudet ovat dollarisoituneet, eli dollari on noussut niissä merkittävään asemaan ja toimii paikallisen valuutan rinnalla, jopa sen kokonaan syrjäyttäneenä. Dollarisoitumisen hyödyistä ja haitoista on keskusteltu paljon. Monissa maissa dollarisoituminen on myös sisäpoliittisesti tärkeä kysymys. Kuuba piti dollarisoitumista uhkana ja on pyrkinyt viime vuosina pääsemään irti dollarista.
Lokakuussa 2009 brittiläinen The Independent julkaisi Robert Fiskin artikkelin, jonka mukaan Saudi Arabia, Kiina, Ranska ja Venäjä ovat neuvotelleet siirtymisestä pois dollarin käytöstä maailman öljykaupassa. Tarkoitus olisi siirtyä monien valuuttojen, kuten eurojen, jenien ja vielä suunnitteluvaiheessa olevein valuuttojen käyttöön öljykaupassa.
* New Deal oli joukko Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Rooseveltin vuosina 1933–1937 toimeenpanemia lainsäädännöllisiä uudistuksia, joiden tarkoitus oli pelastaa Yhdysvallat ja sen talous 1930-luvun suuren laman kourista.
New Deal sisälsi suuria julkisia investointihankkeita, ammattiyhdistystoimintaa suosivaa lainsäädäntöä, sosiaaliturvaa ja verotuksen kiristämistä.
New Dealin perusajatuksena oli tukea talouden elpymistä valtiovallan aktiivisin toimin, silläkin uhalla että elvytys merkitsisi valtion velkaantumista. Työttömyyden torjumiseksi järjestettiin hätä­apu­töitä ja aloitettiin suuria julkisia rakennushankkeita kuten teiden, siltojen ja voimalaitosten rakennustöitä. Myös työntekijöiden sosiaaliturvaa kehitettiin luomalla perusta työttömyys- ja eläke­vakuutukselle.
* Bretton Woods -järjestelmä oli kansainvälinen talouden hallintajärjestelmää, jonka tarkoituksena oli kansainvälisten talousinstituutioidensa avulla pitää maailmantaloutta, erityisesti valuuttakursseja, vakaana. Bretton Woods oli olemassa 1944–1971.

Historia

Ennen toisen maailmansodan loppua liittoutuneet alkoivat kehitellä kansainvälistä kiinteiden kurssien valuuttajärjestelmää tarkoituksenaan välttää ensimmäisen maailmansodan jälkeinen taloudellinen kaaos, joka välillisesti johti 1930-luvun suureen lamaan. Malli syntyi kompromissina neuvotteluissa, joita johti Yhdysvaltojen puolelta Harry Dexter White ja Ison-Britannian puolelta John Maynard Keynes.
Toisen maailmansodan aikana heinäkuussa 1944 kokoonnuttiin konferenssiin New Hampshiren osavaltion Bretton Woodsin kaupunkiin, jonka mukaan järjestelmä sai nimensä. Aikaisemmin oli kokoonnuttu Ison-Britannian, Yhdysvaltojen ja Kanadan kesken. Nyt mukana oli 44 maata. Keynes oli ennakoinut Ison-Britannian päätyvän maksutaseongelmiin sodan jälkeen.
Vain osa Keynesin ajatuksista otettiin käyttöön, esimerkiksi yleistä unitas-nimistä valuuttaa ei tullut. Hänen toivomuksistaan toteutui Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF). Sen tarkoituksena oli valuuttaongelmien käsitteleminen. Yhdysvaltain dollari sai valta-aseman. Vaihtokurssit määrättiin suhteessa dollariin, joka taas sidottiin kultaan. Dollarin arvoksi määriteltiin 35 $ unssilta kultaa. Bretton Woodsissa päätettiin myös perustaa Kansainvälinen jälleenrakennus- ja kehityspankki (nykyään osa Maailmanpankkia). Nämä olivat konferenssin tärkeimmät tulokset.
Järjestelmä toimi pitkään länsimaiden taloutta vakauttavasti. Vuonna 1971 Richard Nixonin hallitus purki dollarin ja kullan välisen suhteen. Vaihtokurssijärjestelmä loppui tähän. Bretton Woods -järjestelmän valuuttapolitiikka romuttui lopullisesti vuonna 1976, jolloin kelluvat valuuttakurssit yleistyivät ja valuuttapolitiikasta tuli kansallisen politiikan kiistakapula.
Siitä lähtien valuuttojen siirtojen ja kaupan esteitä on purettu. Euroopan siirryttyä 2000-luvun alussa pääosin euron käyttöön uudesta rahayksiköstä tuli dollarin rinnalle toinen päävaluutta.
1970-luvulta alkaen Maailmanpankki ja IMF ovat joutuneet etenkin eteläisen pallonpuoliskon maiden arvostelemaksi. Bretton Woods -järjestelmän eräitä päätavoitteita oli estää kilpailevat devalvaatiot (työttömyyden vienti maasta toiseen) ja sallia vain tilapäistä rahoitusapua perustavanlaatuisen epätasapainon tapauksessa.
* Vaihtokurssi on rahan arvon mittari, jolla mitataan yhden valuutan arvoa toisessa valuutassa. Esimerkiksi 1 € = 165 jeniä tarkoittaa että yhden euron saa vaihdettua 165 jeniin. Vaihtokurssit määritellään päivittäin maailman markkinoilla liikkuvan rahan mukaan. Jos esimerkiksi markkinoilla vaihdetaan euroa paljon Yhdysvaltain dollariin, niin euron suhde dollariin heikkenee, jos taas dollaria vaihdetaan runsaasti euroon, niin euron suhde dollariin vahvistuu.
*Federal Reserve System (Fed) on Yhdysvaltain keskuspankki, joka aloitti toimintansa 1913.
Federal Reserve System on puolivaltiollinen järjestelmä, johon kuuluu 12 yrityksen tavoin järjestettyä alueellista keskuspankkia sekä kaksi merkittävää päätöksentekoelintä, jotka ovat Yhdysvaltain presidentin nimittämä ja senaatin hyväksymä johtokunta Washingtonissa sekä avomarkkinakomitea. Rahapolitiikan välineenä käytetään diskonttokorkoa ja pankeille asetettua reservivaatimusta, joista vastaa johtokunta. Näitä tärkeämpi väline on avomarkkinaoperaatiot, joista vastaa avomarkkinakomitea. Federal Reserve System laskee liikkeelle kaikki Yhdysvalloissa käytettävät setelit

* Mielipide:

Voiko dollari romahtaa?

Markus Lehtipuu

Kuten muutama lukijani tietääkin, tilaan sähköpostiini Yhdysvaltain "kansallisen inflaatioyhdistyksen" uutiskirjetta.
Sen väite on, että USA joutuu lähiaikoina hyperinflaatioon ja tämä vetää maailmantalouden kaaokseen.
Yhdysvallat on maailman ylivoimainen talousjätti. Sen taustalla on ennen muuta maailmanvaluutta, dollari. Maailman öljykauppa ja monet muutkin raaka-aineet hinnoitellaan dollareissa, mikä tarkoittaa mahtavaa tukea yhden valtion kansalliselle valuutalle.
Hyperinflaatio-väite kulkee hyvin loogisesti, mutta päteekö logiikka Yhdysvaltain dollariin, joka on maailmanvaluutta/referenssivaluutta/ reservivaluutta? (Nykyisen dollaripohjaisen reservijärjestelmän seurauksena kehitysmaat ovat rahoittaneet erityisesti Yhdysvaltoja valuuttareserviensä kautta.)
Pienen valtion oma valuutta voi kokea hyperinflaation, jos maan keskuspankki painaa liikaa seteleitä. Kun rahaa on "liikaa", se ajaa hinnat taivaisiin. 
Hyperinflaatioita tunnetaan vain suhteellisen suljetuista talouksista: tällä hetkellä Zimbabwe on jo tehnyt alan maailmanennätyksen. Sitä ennen Jugoslavia "kunnostautui" alalla 1992-1994. 
Yleensä Neuvostoliitosta irtautuneet uudet valtio ajautuivat jonkintyyppiseen hyperinflaatioon 1990-luvulla. Pahimmin näistä nollia seteleihinsä lisäsivät Valko-Venäjä ja Ukraina. Venäjän seteleistä poistettiin kolme nollaa 1997, myös Uzbekistan, Turkmenistan ja Georgia ovat joutuneet aloittamaan alusta nollien poiston jälkeen.
Yhteistä näille maille on se, että niillä ei oikeastaan ole mitään merkitystä maailmantaloudelle. Venäjä ehkä poikkeuksena. Kun setelikoneet alkavat pyöriä, hinnat nousevat ja loppu on historiaa.
USA:n sisäinen keskustelu näkee asiat ehkä liian sisäsyntyisesti. 
USA:n dollari on jo nyt ainoa käytössä oleva valuutta näissä maissa
Panama
Ecuador
Itä-Timor
Lisäksi ainakin Liberia, Laos, Kambodzha ja Vietnam käyttävät dollaria rinnakkaisvaluuttana. Dollarilla voi maksaa minkä tahansa maksun. Myös monessa latinalaisen Amerikan maassa voi dollarilla maksaa tarpeen tullen maksuja.
Dollari on myös eräänlainen reservivaluutta monen maan kansalaisten keskuudessa. Etenkin venäläisillä on pitkäaikainen rakkaussuhde dollariin.
(Kun olin duunissa Helsingin rautatieaseman valuutanvaihdossa 1980-luvulla, oli erittäin eksoottista ottaa vastaan neuvostoturisteilta kosteannihkeitä nippuja yhden dollarin seteleitä: nippu tuoksui homeelle ja mahorkalle, ja setelit oli painettu 1920-30-luvuilla. Vasta jälkeenpäin aloin katua sitä, etten lunastanut itselleni noita arvokkaita keräilykohteita. Kun venäläisestä suvusta joku onnekas pääsi pois kansojen vankilasta, hänelle haalittiin suvun dollarisäästöt jostakin patjan alta, ja eikun Suomeen törsäämään.)
Setelien ohella on olemassa keinotekoinen raha, jota on eniten luotu ns. johdannaismarkkinoilla (derivatiivit). Derivatiivien ongelma on siinä, että niiden yhteisarvo, "velvoitteet", ovat moninkertaiset kaikkeen reaaliseen rahaan verrattuna. Tämä näkyy helposti silloin, kun pelkästään pankkitalletuksia halutaan nostaa pankeista yhtä aikaa. Jo pankki-talletusten kokonaismäärä on huomattavasti enemmän kuin liikkeellä olevan käteisrahan määrä.
Jos erilaisten arvopaperien sisältämä rahamäärä haluttaisiin nostaa kerralla pois kaikista maailman pankkiiriliikkeistä, ne romahtaisivat. Vain ensimmäiset eli nopeimmat saisivat omansa pois. Silloin koko järjestelmä romahtaisi.
Ongelma onkin siinä, että suurin osa maailman derivatiiveistä on dollarimääreisiä. Kiinalla lienee hallussa enemmän dollarimääräisiä arvopapereita kuin millään muulla maalla. Voidaan sanoa, että Kiina onkin avainasemassa USA:n dollarin suhteen.
En kuitenkaan usko dollarin romahtamiseen hyperinflaation kautta.
Erotan omassa mielessäni ainakin kolme eri tapaa määrittää dollarin arvo
1) Ostoarvo
Jos yhdellä dollarilla saa New Yorkissa pienen aterian (no, todella pienen mutta kuitenkin), silloin dollarilla on ostoarvoa. 
Jos rahalla saa jotakin, silloin inflaatiota ei ole. Eli siis: vaikka jotkin hinnat nousevat eri syistä (harvinainen tuote, trendituote, onnistunut imagonrakennus), jostakin täytyy löytyä toinen tuote, jonka saa pienellä rahalla. Jos rahalla voi ostaa mitä tahansa tuotetta, tikkunekusta lentokoneisiin, silloin rahalla on ostoarvoa. Kukaan ei voi ostaa kuorma-autollisella Burman kyat-seteleitä mitään, mutta dollareita riittää jo yksi salkullinen, vähempikin.
Jos New Yorkissa joutuu maksamaan vähintään 100 dollaria hotellihuoneesta, Vietnamista saa paremman huoneen maksamalla 10 dollarin setelin. New York on suosittu matkakohde, ja siksi niin kallis, mutta itse dollarilla, seteleinä, on ostoarvoa myös Vietnamissa, jossa se kelpaa maksuvälineenä.
2) Vaihtoarvo
Tämä on samantyyppinen asia kuin ostoarvo. Suomessa ei juurikaan voi maksaa dollareilla, mutta dollarin voi vaihtaa lähimmässä pankissa tai forexissa. 
Koska dollari kelpaa ympäri maailman, ja sitä myös havitellaan ympäri maailman, sillä säilyy vaihtoarvoa. Sen voi vaihtaa kaikissa maailman maissa paikalliseen rahaan, jolla on paikallisesti ostoarvoa.
Tässä näkyy dollarin globaalin roolin etu. Vaikka USA:n talous olisi kuralla, dollarille voi kehittyä vaihtomarkkinoita muualla maailmassa. Tietysti vaihtoarvo katoasi, jos USA:ssa tapahtuisi hyperinflaatio, mutta samaan aikaan hyperinflaation täytyisi tapahtua Panamassa, Ecuadorissa ja Itä-Timorissa. Vaikka nämä maat ovat merkityksettömiä, USA:n dollarin arvoa pitävät pinnalla myös massiiviset setelipinot Venäjällä, Kiinassa ja kaikissa maailman maissa.
Yritän sanoa, että dollarin leviäminen kaikkialle maailmaan ylläpitää sen arvoa, vaikka setelipainot kuinka tuottaisivat lisää. 
Vaikka dollari onkin irtautettu kultakannasta, se hieman muistuttaa kultaa: vaikka kultaa kaivetaan koko ajan lisää, se säilyttää arvonsa, ja arvo jopa nousee vaikka kullan kokonaismäärä lisääntyy.
Dollarin painaminen ei näytäkään lisäävän inflaatiota, koska lisää painetut setelit leviävät ympäri maailmaa sekä päivittäiseen käyttöön että varastoitavaksi. Hämmentävää, mutta näin näyttää olevan.
3) Romanttinen arvo
Tälle voisi keksiä toisenkin otsikon. "Filosofinen arvo". Taustalla on vaihtoehtomedian suosikkianalyytikon Gerard Calienten väite, jonka mukaan dollari ei ole "sille painetun paperin arvoinen".
Otsikko on tahallisen vähättelevä, koska dollarin väitetään olevan arvoton. On romanttinen käsitys, jonka mukaan dollarin tulisi olla kultakannassa, ja että jokaista seteliä vastaan pitäisi olla sen takaava kultakimpale.
Tämä on kuitenkin, ainakin teoriassa, mahdollinen arvon määritelmä. Nimittäin kun rahaa luodaan "liikaa" sekä setelipainoissa että johdannaismarkkinoilla, silloinhan kaikella nimellisellä rahalla ei ole takanaan todellista arvoa, esimerkiksi kultaa.
Jos "joku" tajuaa tämän joskus, silloin dollarin "uskottavuus" romahtaa, eikä sen jälkeen se ole "sille painetun paperin arvoinen".
Näinhän voi tapahtua ja sitä ennustaa Yhdysvaltain inflaatioyhdistys.
* * *
En tiedä olenko optimisti, pragmaatikko vai realisti, mutta uskon dollarin arvon säilyvän kahdesta ensin mainitusta syystä. 
Jos dollari romahtaa, se johtuu kolmannesta syystä.
* * *
Miten sitten euro? Euro on askelta enemmän turvassa kuin (Suomen) markka, koska euro on levinnyt myös laajalle. Yhden valtion holtittomuus ei kaada euroa. Vai kaataako? Kreikka osoitti, että se voisi olla mahdollista.
Euro olisi kuitenkin voinut tehdä pienen tempun päästäkseen kilpailemaan dollarin kanssa maailmanvaluutan asemasta.
Olisi pitänyt painaa yhden euron seteli.
Nyt kaikissa maailman maissa voidaan maksaa "juomarahaa" yhden dollarin setelinä. Kaikki mahdolliset summat voidaan maksaa seteleinä, koska 1 dollarin seteli on riittävän pieni arvoltaan. 
Kolikoita ei liikuteta valuutanvaihdossa (pienin poikkeuksin), ja siksi dollarin kaikki tasasummat voidaan kasata tiskiin seteleillä.
Kun monissa maissa seteleissä lukee, että setelillä voidaan maksaa "any amount", se tekee setelin maksukyvyn rajattomaksi.
Kolikoiden maksuoikeus on rajoitettu. Kartanoa ei voi maksaa kolikoilla mutta sen voi (teoriassa) maksaa yhden dollarin seteleillä. 
Kun eurolta puuttuu 1 euron seteli, siltä puuttuu myös tällainen maksujen universaalisuus. Euro on hyvä arvon säilyttäjä mutta huonompi maksuvälineenä - siis euromaiden ulkopuolella.
Dollarilla voi kätevästi maksaa yhden dollarin juomarahan, ja sen setelin vaihtaa jokainen vaihtopiste missä tahansa.
Eurolla ei ole tätä mahdollisuutta. Euro ei kehity maailmanvaluutaksi. Tämä myös tukee dollarin merkitystä, ja romahdus on epätodennäköinen.
* kommentit:

·          Dollarin menestys perustuu sen vaihtokelpoisuuteen. USA:n dollareista (en osaa sanoa mikä osa) pyörii USA:n ulkopuolella. Arvioita on.

Eurosta ei tule koskaan mitään maailmanvaluuttaa, sillä maailmalla bisnestä tehdään dollareilla. Euroopan valuuttaa hoitavat valtioiden keskuspankit - USA:ssa asia on yksityistetty ja siksi tehokkaampi.

"USA:n dollari myydään ulkomaille noin 60 centin hintaan", sanoi Mr. Conspiracy Intl. Halpa ja toimiva kaupankäynnin väline on kysyttyä valuuttaa.

Bushin kauden loppupuolella ilmeisesti tehtiin Federalin kanssa dollareiden painamisrajoitus ja annettiin USA:n kansalaisille "stimulus" paketti.

USA pyrki tällä oman taloutensa kohottamiseen mutta sitten tulivatkin presidentinvaalit ja Obama tuli tekemään "Changea".

USA:n velkaantuminen onnistuu niin pitkään, kuin kukaan ei vaadi tuon 60 sentin dollaria täydestä 100 sentin dollarista.

·          Luultavasti dollari säilyttää arvonsa koska dollarin arvon huima romahtaminen olisi jättisuuri katastrofi lähes kaikille niille maille joilla on suuria dollarivarantoja. Kiina on yksi näistä maista.

Tosin eihän tämä länsimaiden velkavetoinen talous voi loputtomiin näin toimia, joten eiköhän globalisaatiokokeilu ala kohtapuoliin olla ohitse. Ei se toiminut..

·          Tuota kolmatta näkemystä vahvistaa tämä merkillinen asia, jonka luin jostakin.

Annan sen ajatuksen hautoutua mutta se on todellinen paukku, kun asia alkaa avautua:

Kiinassa teollisuustyöläinen valmistaa kaikki   meidän käyttötavaramme, ansaiten 30 dollaria viikossa.

Yhdysvalloissa (Suomessa, muualla länsimaissa), me istumme sohvalla työttöminä ja "ansaitsemme" toimettomuudesta 400 dollaria viikossa.

* * *

Näinhän ei voi jatkua. Tässä on romahduksen siemen. Nyt on saavutettu kulminaatiopiste: palkat on minimissään Kiinassa, saavutetut edut maksimissaan länsimaissa. Teollisuus maksimissaan Kiinassa, teollisuus minimissään länsimaissa.

Tästä ei voi seurata mitään hyvää, meille ainakaan. Tästä lähtien kaikki kustannukset voivat enää nousta, nopeasti. Kiinasta alkaen. Ja meidän etumme voivat vain laskea, nopeasti.

·   Saddam Hussain alkoi myydä öljyään euroilla eikä enää hyväksynyt dollareita eikä sijoittanut rahojaan USA:aan ja siksi Irakiin hyökättiin. USA:n dollari on ollut pääasiallisena valuuttana Irakissa jo vuodesta 2003.

Kun kaikki öljyntuottajamaat myyvät öljynsä USA:n dollareissa, silloin nämä öljydollarit tyypillisesti sijoitetaan USA:n pörssiosakkeisiin tai amerikkalaisiin tuotteisiin. Tai laitetaan dollaritileille kansainvälisiin pankkeihin. Kaikki se pitää USA:n taloutta käynnissä.

Jos Iran myy kaiken öljynsä euroissa, se merkitsee jo valtaisaa aukkoa USA:n dollaritalouteen. Siksi USA painostaa Irania dollarin käyttöön.

Amero odottaa vuoroaan Kanadan, USA:n ja Meksikon yhteisvaluuttana. Vain dollarin "tuhoutuminen" voi luoda kehykset Ameron saapumiselle. Kaikki joille jää pankkiin tai patjan alle USA:n dollareita, voivat todeta jääneensä tässä pelissä Musta Pekka kädessään miettimään tulevaisuuttaan. Kiina menettää eniten. Jos USA sallii valuuttansa romahtaa "á la Zimbawe", Kiina voisi tulkita sen varkaudeksi tai jopa sodan julistukseksi.

·  Eihän tuo euron setelin puuttuminen mitenkään estä euron nousua maailmanvaluutaksi. Onhan meillä viiden euron seteli ja jos inflaatiota tulee sen arvo tuota pikaa on sama kuin nykyisen euron kolikon. Ei se juomarahan arvo myöskään ole välttämättä oikea benchmarking maailman valuutan tarvitsemasta setelistä.

"Jos rahalla saa jotakin, silloin inflaatiota ei ole."

Eihän tuo pidä paikkaansa. Inflaatiota on jos rahalla saa aina vain vähemmän, vaikka sillä jotain saisikin. Kyllä dollarikin on kokenut inflaatiota vuosikymmenten saatossa. Vietnamin sodan aikana USA joutui painamaan lisää dollareita vaikka se silloin oli sidottu kultakantaan. No, kultakannsta jouduttiin luopumaan, mutta inflaatiota myös oli. Mikä sitten on hyperinflaatio ja milloin sellainen tulee, se on toinen juttu. Dollari tuskin kokee hyperinflaatiota niin kauan kuin suurten talousmahtien intresseissä on dollarin arvon säilyttäminen. Eivät ne halua menettää saataviensa arvoa USA:lta - ennen kaikkea ainakaan Kiina.

·          Valitettavasti totuus on se, että dollarilla voi maksaa kaikki tasasummat: 1, 2, 3, 4, 6, 7, 8, 9, 11 jne... mutta eurolla voi maksaa vain summat 5, 10, 15, 20 jne... Tämä on erittäin "pieni asia", mutta sen vaikutukset ovat ratkaisevat. Dollarilla voi maksaa mitä tahansa missä päin maailmaa tahansa, eurolla ei.

"Jos rahalla saa jotakin..." se tarkoittaa siis sitä, että jos monet hinnat nousevatkin, jos rahalla saa edes jotakin halvalla, silloin ei todellista inflaatiota ole.

Hyvä esimerkki on tämä euron tilanne. Euron jälkeen maksoin kupillisesta vettä ja teepussista 3 euroa Kreikassa, siis 18 markkaa!

Sama näkyy Suomen hinnoissa. Kahvikuppi on markkoina aika posketon hinta. Mutta esimerkiksi Elovenan kaurahiutalepakkaus pysyi halpana edelleenkin.

Hinnat karkaavat joillakin aloilla, mutta jos osaa etsiä oikein, silloin huomaa, että dollarilla (ja eurolla) on edelleen ostoarvoa.

New Yorkissa saa yhdellä dollarilla hampurilaisen tai pizzapalan tai lautasellisen thai-ruokaa tai ... Kyllä, sillä rahalla on ostoarvoa.

·          Erään saksalaisarvion mukaan USA:n liittovaltion velan korkomenot ylittävät maan valtavan puolustusbudjetin jo v.2012. Viimeistään tällöin USA jouttu luopumaan maailman poliisin roolistaan, eikä Kiina ota sitä enää vakavasti.
Kiinan elitason noustessa sen kotimaan kysyntä nielee lähes koko teollisuustuotannon, eikä vienti ole enää tärkeätä.
Ehkä US-dollarin ei anneta romahtaa. Euro on nyt lähinnä ranskalaisten pankkien keinotteluvoittojen lähde EKP:n ja Sarkozyn suojeluksessa.

   Totapa NOIN !

Dollari on PONZI eli PYRAMIDIHUIJAUS, ninkuin koko fiat - rahajärjestelmä.
Ihminen sattuu olemaan eläin joka elää ILLUUSIOISSA eli on EI - Tietoinen.
Me ollaan siis jo ihan oikeesti konkasssa, mutta kenenkään etujen mukaista ei ole REALISOIDA TÄTÄ TIETOA!

Jokupäivä kylläkin voi tapahtua jotain hiton epämukavaa ja sen nimi on todennäköisesti MUSTA JOUTSEN !
Toiselta nimeltään Kaaosteorian bifurkaatiopisteen ylittyminen. :-) Heheee