Hieman vajaa puoli vuotta ennen salamurhaansa vuonna 1963 John F. Kennedy oli allekirjoittanut uransa merkittävimmän lain, nimeltään Executive Order 11110.
Laki antoi valtiolle vallan painaa rahaa, joka oli sidottu hopeakantaan. Laki oli radikaalein ehdotus sitten vuoden 1913, kun valtio oli luovuttanut tämän oikeuden keskuspankille. Jos laki olisi otettu käyttöön, Yhdysvaltain liittovaltion ei olisi enää tarvinnut lainata korollista rahaa keskuspankilta. Yksityisten pankkiirien monopoli rahan painamiseen olisi siis päättynyt, ja ainakin välillisesti demokraattinen elin olisi ottanut rahanpainamisen tehtäväkseen.
Tämän varjolla voidaan esittää varovainen epäilys, ettei ehkä ole sattumaa, että JFK:n murhatutkimista johtanut Warrenin komission seitsemän jäsenen joukossa oli maailmanpankin tuleva johtaja, John J. McCloy. Ainakin pankkimaailmalla oli syytä huokaista helpotuksesta Kennedyn kuoltua.Rahajärjestelmä uudistettiin kyllä myöhemmin, ja yhtä radikaalisti kun Kennedylle hävinnyt vastaehdokas, Nixon, voitti vaalit. Sen sijaan että valtion riippuvaisuus keskuspankeista olisi hävitetty, hävitettiin pankkien riippuvaisuus kullasta Nixonin päätöksellä irroittaa dollari kultakannasta 1971.
Tämä oli käännekohta, jonka jälkeen monet taloudelliset ja yhteiskunnalliset mittarit kääntyivät vastakkaiseen suuntaan 1920-1970 ajan jatkuneeseen kehitykseen nähden: talouskasvu alkoi hiipumaan, tuloerojen kaventuminen muuttui kärjistymiseksi, hyvinvointimittarit pysähtyivät, hiipuivat tai alkoivat laskea, valtionvelka lähti räjähdysmäiseen kasvuun ja vankiluvut alkoivat räjähtää. Miten tuo taloudellinen, koko maailman kattava vallankaappaus saatiin organisoitua yhdessä vuosikymmenessä on aihe, jota käsittelen parhaassa kirjoituksessani 70-luvun piilotettu vallankaappaus. Kyseessä ei ole millään tavoin salaliittoteoria, sillä jokainen fakta ja johtopäätös kirjoituksessa on muutaman vuoden takaisesta Helsingin valtiotieteellisen tiedekunnan pääsykoekirjasta.
70 luvun piilotettu maailmanvallankumous
71. Nixon ja dollarin irrottaminen kultakannastaKaikki alkaa vuodesta 1971. USA:n budjetti, lähinnä Vietnamin sodan takia, on ensimmäistä kertaa alijäämäinen koko silloisen vuosisadan aikana. Presidentti Nixon yllättäen päättää irrottaa dollarin kultakannasta, poistaen mahdollisuuden vaihtaa dollarin n. 35 milligrammaan kultaa. Tämä antaa Yhdysvaltain Keskuspankille (pahamaineiselle Federal Reservelle) mahdollisuuden painaa dollareita niin paljon kuin kokee tarpeelliseksi.
Tämän, ja sen myötä vahvistuneen ja mahdollistuneen talouspolitiikan myötä 1960-1970 luvun maailmanlaajuinen talouskasvu laski 3,5 prosentista 2:een vuosina 1970-1980. Josta se jatkoi hiipumista 1980-1990 1,2%:iin, ja 1990 – 2000 viimein 1%:iin. Tämä on se taso jossa se liikkuu myös nykypäivinä.
Aikaisemmin, puoli vuotta ennen salamurhaansa, Kennedy oli ehdottanut vaihtoehtoista muutosta, joka olisi antanut valtiolle oikeuden painaa rahaa. Tällöin liittovaltion ei olisi ollut tarpeen lainata rahaa korkoa vastaan yksityiseltä Federal Reserviltä, kuten tilanne oli ennen vuotta 1913. Artikkelini aiheesta löytyy nimellä “John F. Kennedyn viimeinen käsky: Valtiolle oikeus painaa rahaa.”
73. Saudi-Arabian varojen dollarisointi ja Chilen vallankaappaus
73 tapahtuu kaksi merkittävää vallankaappausta. Koko maailmantaloutta järkyttänyt OPEC maiden öljykriisi, jolloin öljyn reaalihinta (keltainen käyrä) nousi korkeimmalle tasolle miltei tasan sataan vuoteen.
Öljykriisi
73
Öljykriisin
seurauksena Yhdysvallat neuvotteli (käyttäen todennäköisesti sotilaallista
painostusta) Saudi-Arabian tallettamaan öljyvaransa dollareina New Yorkilaisiin
investointipankkeihin. Nämä rahat lainattiin myöhemmin aikoina puolestaan yli
70lle kehitysmaalle rakennesopeutuslainoina, joiden ehtoihin kuului
yhteiskunnalliset uudistukset mm. markkinoiden vapauttaminen maailmankaupalle
ja kotimaiselle keskittymiselle. Vain muutama lainanottajamaa hyötyi
muutoksista, ja useimmat ovatkin pyrkineet maksamaan sen takaisin niin nopeasti
kuin pystyvät. Vielä kuusikymmentäluvulla melko tuntematon valtiollinen
velkakriisi levisi kattamaan massiivisen määrän valtioita varallisuuden
alapäästä. Korkojen myötä takaisinmaksut ovatkin kerryttäneet noin 50
marshall-ohjelman (Yhdysvaltain rahoittama Euroopan jälleenrakennus) verran
varallisuutta kehitysmaista teollisuusmaihin. Vaikka
rakennesopeutuslainojen nimike jouduttiin vaihtaa huonon julkisen kuvan takia,
molemmat käytännöt, saudidollarit ja yhteiskunnallista rakennemuutosta
edellyttävät lainat, jatkuvat yhä.Toinen merkittävä vallankaappaus oli Chilen, ja koko Etelä-Amerikan, ensimmäisen demokraattisesti valitun vasemmistolaisen päämiehen, Salvador Allenden, salamurha, jonka takana oli Chilen pelästynyt eliitti ja – toivottavasti ei kenenkään yllätykseksi – CIA. Valtaan astunut kenraali Pinochet ja hänen upseeristostaan koostunut hallitus olivat yhdysvaltain suosikkipoikia, ja Chile alkoikin ensimmäisenä toteuttaa ns. ”uusliberalistista” politiikkaa, joka perustui säätelemättömiin markkinoihin, etenkin finanssialalla.
74. Palkat pysähtyvät, tuottavuus jatkaa kasvuaan
Samana, tai seuraavana vuonna, riippuen hieman laskutavasta, palkkojen nousu alkoi hidastua erittäin nopeasti huolimatta jatkuvasta tuottavuuden kasvusta. Alla taulukko joka osoittaa kiistattomasti tämän muutoksen.
75-76. New Yorkin vallankaappaus ja korruption laillistaminen
Vuonna 1975 tapahtui uusi vallankaappaus, mutta tällä kertaa kohde oli Yhdysvaltain rajojen sisällä sillä tuolloin pankkiirit kieltäytyivät lainanlyhennyksestä, ja hämmentyneinä tästä täysin laillisesta, mutta hyvin poikkeuksellisesta toimenpiteestä New Yorkilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin antaa yhdysvaltain pankkiirien sanella politiikkaansa. New Yorkista muodostui maailman tärkein finanssi (Lontoon ja Hong-Kongin rinnalle) ja kulttuurikaupunki (Pariisin rinnalle.)
Seuraavana vuonna 1976 vallankumouksen aalto levisi räjähdysmäisesti kahden itsenäisen tapahtuman myötä. Ensinäänkin, Yhdysvalloissa sallittiin rajattomat vaalilahjoitukset ja yrityksille sallittiin salaisten poliittisten komiteoiden perustaminen. Esimerkiksi Business Roundtable niminen yhdistys, jonka tavoite oli ”antaa yrityksille poliittista valtaa” laajeni niin valtavaksi, että sen jäsenyritykset tuottivat yhdessä puolet koko Yhdysvaltain bruttokansantuotteesta. Business Roundtable yksinään käyttää n. 900 miljoonaa lobbaukseen vuosittain. Poliittisten komiteoiden määrä puolestaan kasvoi vuosina 1974 – 1982 noin 90:stä 1460:een, ja USA:n kauppakamarin jäsenyritysten määrä samassa ajassa 60 000:sta 250 000:een.
79-81. USA:n, Britannian ja Kiinan uudet valtionpäämiehet
Vuosikymmenen viimeisenä vuotena uuden vuosikymmenen ensimmäiseen vuoteen entinen supervalta Britannia, senaikainen supervalta Yhdysvallat ja tuleva supervalta Kiina kaikki kokivat uuden, poikkeuksellisen historiallisen valtionpäämiehen nousun valtaan. Ensimmäiseksi 1979 Britanniassa Konservatiivipuolue voitti vaalit ja Margaret Thatcherista tehtiin pääministeri, vuonna 1980 Deng Xiaoping, joka avasi Kiinan maailmanmarkkinoille ja aloitti Kiinan nousun maailman johtavaksi taloudeksi asettui valtaan syrjäyttämällä Maon lyhytaikaisen seuraajan Hua Guofengin, ja vuonna 1981 Yhdysvaltain presidentin valan vannoi Ronald Reagan.
Seuraava vuosikymmen, joka oli noiden kolmen hallitsijan ja heidän liittolaistensa jatkoi koko maailman laajuiselle taantumiselle. Talous hiipui ennestään, ja vuonna 1980 – 1990 kasvulukema oli enää 1,2%, mikä on kolmasosa 60-70 lukuun verrattuna. Tuona aikana yhdysvaltain velkaantuminen kiihtyi nykymittakaavaan, vaikkakin se oli alkanut jo 70-luvulla, kuten alla oleva kuva selvästi osoittaa.
Samaan aikaan kansainvälisen rahoitusalan liikevaihto kasvoi miltei kuusikymmentäkertaiseksi vuoden 83:n 2,3 miljardista vuosituhannen vaihteen 130 miljardiin. Kahdeksankymmentä luvun alussa myös Yhdysvaltain rikkaimpien osuus varallisuudesta lähti kasvuun, ja ylivoimaisesti suurimmin rikastuva luokka oli rikkain 0,1%, siinä missä vuosina 45-60 tulot nousivat sitä nopeammin, mitä pienempituloinen oli kyseessä.
Yhdysvaltain sisäinen kontrolli myös kasvoi, kaikkien onnistuneiden vallankumousten tavoin, ja haluankin päättää kirjoitelman alla olevaan kuvaan, joka kertaa enemmän kuin tuhat sanaa.
