Valt.tri Seppo Ruotsalainen
03.02.2011
Velkakriisi on karkaamassa käsistä
Kapitalismi taitaa olla tulossa vanhaksi. Sehän alkoi taloudellisena järjestelmänä kehittyä Länsi-Euroopassa jo runsaat tuhat vuotta sitten kun kaupankäynti sai kapitalistisen luonteen. Markkinoista puhutaan nyt kuin jatkuvassa hermostumisen tilassa olevasta vanhuksesta, jota on rauhoiteltava erilaisilla yhteiskunnalle kalliiksi käyvillä lääkkeillä.
Järjestelmä on jo aikaisemminkin käyttänyt kilpailutilanteessa pörssitalouden mahdollistamia doping-piristeitä, mutta nyt näyttää siltä, että järjestelmä on sortunut koviin huumeisiin. Tämä näkyy siinä, että mikään ei riitä.
Velkakriisiä ei näköjään pystytä ratkaisemaan tukirahan määrää lisäämällä vastaavasti kuin huumeriippuvaisen henkilön ongelma ei ratkea huumetta lisäämällä, vaikka sitä annettaisiin suoraan suoneen kuten Kreikan ja Irlannin kohdalla on tapahtunut.
Tätä ei oikein tunnu uskovan EU:n komissio, joka Kreikalle ja Irlannille suunnattujen massiivisten tukipakettien jälkeen ilmoitti, että euromaiden 440 miljardin euron vakausrahastoa tulee edelleen vahvistaa ja sen käyttöä tehostaa. ”Tavoitteena on markkinoiden rauhoittaminen ja heikkojen euromaiden pelastaminen” (HS 15.1.).
Tuo kuulostaa vähän siltä kuin humalassa tai huumeessa riehuvaa perheenpäätä yritettäisiin rauhoittaa tarjoamalla hänelle lisää viinaa tai muuta huumetta ja siinä sivussa yritettäisiin ”pelastaa” riehujan kuutamolle ajamia perheenjäseniä. Perheenjäsenet ovat saattaneet olla pahantapaisia yhteisten varojen käytössä, mutta heidän (Kreikan, Irlannin jne.) puolustukseksi on sanottava, että omena ei putoa kauaksi puusta. Kriisi on siis kapitalismissa itsessään.
Eräs ongelma on, että EU:n velkakriisin ympärillä on mukana yhä useampia toimijoita ja linkkejä kansalliset pankit, Eurooppaneuvosto, EU-komissio, Euroryhmä, AAA-ryhmä, ERVV, IMF, EKP. Sieltä puuttuu oikeastaan enää vain VPK, vapaa palokunta, jota ehkä kipeimmin tarvittaisiin jatkuvien tulipesäkkeiden sammuttamiseen.
Karl Marx totesi Pääomassa, että nimenomaan kuvitteellisessa taloudessa keskeisessä asemassa on luotto (Kredit). Järjestelmä on lähes yksinomaan sen luottamuksen varassa, että eri osat täyttävät maksuvelvoitteensa. Prosessin suuresti mutkistuessa syntyy kuitenkin pelkkä ”pääoman jatkuvan takaisinvirtaamisen harhakuva”. Pääoma ei todellisuudessa enää virtaa takaisin lähettäjälleen, jolloin Marxin mukaan ”yhtäkkiä seuraa romahdus”.
Pelkällä arkijärjellä ajatellen olisi lähes keinolla millä hyvänsä päästävä eroon mielettömästä euromiljardien velkarallista. Kuvakielellä ilmaisten hermostuneen kapitalistivanhuksen piikittäminen on lopetettava.
Marxin teksti istuu nykyhetkeen kuin nenä päähän. Tämän hetken eräs keskeinen ydinkohta on Pääoman kolmannen kirjan (suom. 1976) sivu 481, jossa Marx toteaa, että prosessin mutkistuessa (kuten nyt EU:n velkakriisissä koko ajan tapahtuu SR) pääoman jatkuvan takaisinvirtaamisen harhakuva voi rauhassa jatkaa olemassaoloaan vielä senkin jälkeen kun takaisinvirtaamiset ovat tosiasiassa jo pitkään tapahtuneet enää vain nenästä vedettyjen rahanlainaajien ja nenästä vedettyjen tuottajien kustannuksella. Tuon harhakuvan johdosta ”liiketoiminta näyttää juuri välittömästi ennen romahdusta miltei kohtuuttoman terveeltä”.
Kukapa olisi uskonut ennen Lehman Brothersin (2008) konkurssia EU-johtajien paistatellessa talouskasvun huipulla, että EU:n sisällä oli pian paljastumassa pahan laatuinen ”pääomien takaisinvirtaamisen harhakuva”. Eivät virranneet pääomat ainakaan automaattisesti takaisin , vaikka Herakleitoksen mukaan kaikki virtaa. Vai onko tässä kysymys siitä, että EU-päättäjien ja talousasiantuntijoiden järki juoksi, mutta väärään suuntaan.
Tuo harhakuva on muuten EU-johdossa vallalla edelleen. Lähes mitä tahansa voi tapahtua. On syytä toistaa, että Marxin analyysi em. sivulla 481 päättyy sanoihin ”kunnes yhtäkkiä seuraa romahdus”.
