Tämä pyramidipolitiikka vaatii meilläkin uhrinsa

Säästäjät kärsivät eurokriisin sivuvaikutuksista, kun inflaatio syö säästöjen ostovoimaa. He eivät silti ole kriisitoimien ainoita sijaiskärsijöitä. Vielä karvaammin kärsivät ne ensiasunnon ostajat, jotka maksavat asuntonsa yhä uhkarohkeammin velkamäärin. He ovat pyramidipolitiikan todellisia uhreja.

Jan Hurri

Taloussanomat 9.5.2012

Suomalaiset velkaantuvat edelleen uhkarohkeaa tahtia, vaikka juuri uhkarohkeasta ylivelkaantumisesta johtuva rahoituskriisi riepottelee Eurooppaa ja Suomen omatkin talousnäkymät ovat entistä valjummat.
 Tiistaina Suomen Pankki lausui julki vakavan varoituksensa velkaantumisen vaaroista. Varoitus löytyy SP:n uunituoreesta Euro ja talous -julkaisun erikoisnumerosta, joka pureutuu rahoitusjärjestelmän vakauskysymyksiin.

SP:n mielestä kotitalouksien velkaantumisvauhti on liian kova ja velkamäärät liian suuria. Velkaantuminen on jo sitä luokkaa, että asiaan pitäisi SP:n mukaan puuttua viranomaistoimin, ellei muu auta.
Varoitukset ovat epäilemättä aiheellisia – mutta ne ovat myös kansanomaisesti sanottuna kaksinaamaisia. Vähän kuin lestinheittäjä toruisi asiakkaitaan juopottelusta.
Vain vähän kärjistäen voinee väittää, että euroalueen keskuspankin EKP:n ja siinä sivussa SP:n harjoittama rahapolitiikka on tärkeimpiä selittäjiä kotitalouksien hullunrohkealle velkaantumiselle. Siis juuri sille velkaantumiselle, jota SP moittii.
EKP:n ja SP:n omista toimista ja niiden sivuvaikutuksista johtuu, että säästöjensä reaaliarvon laskusta kärsivät säästäjät eivät suinkaan ole tämän kriisin ainoita sijaiskärsijöitä.
Harjoitetun rahapolitiikan uhreihin kuuluvat myös ne nuoret perheet ja kansalaiset, joiden on miltei pakko ottaa jo vuosikymmenien mittaisia ja uhkarohkean suuria lainoja kyetäkseen hankkimaan itselleen asumuksen.

Boolimestarilta lisää juhlalientä

Suomen Pankki on itsekin euromaiden keskuspankkijärjestelmän osana ottanut osaa euromaiden yhteisen keskuspankin EKP:n kokeellisen ja yhä riskipitoisemman rahapolitiikan toteuttamiseen.
EKP:n kriisitoimien keskeisiin tavoitteisiin on kuulunut ja yhä kuuluu pitää uusien luottojen kysyntä ja tarjonta häiriöittä käynnissä – vaikka väkisin.
Liian suurista velkamääristä alkunsa saaneen kriisin oloissa eurotalouden velkamäärä on eri syistä pyrkinyt supistumaan tai ainakin velan kasvu on hidastunut hyvin vaimeaksi.
Tätä velkamäärän supistumista EKP on pyrkinyt ennemmin estämään kuin edistämään. Se on pitänyt talouden velkamoottoria käynnissä painamalla korot historiallisen mataliksi ja lisäämällä pankeille tarjoamansa rahan määrää hillittömästi.
EKP:n erityyppisten rahaoperaatioiden yhteismäärä on jo liki 1 500 miljardia euroa. Sen tase on kriisin mittaan yli kaksinkertaistunut noin 3 000 miljardiin euroon.
Pankkijärjestelmän kautta talouteen suunnatut raharuiskut ovat ylläpitäneet euroalueella liikkeessä olevan rahamäärän kasvua tai ainakin estäneet sitä liiaksi supistumasta.
Velkavetoisessa taloudessa tämä on yhtä kuin velkamäärän kasvattaminen. Ainakin Suomessa tämä on tepsinyt. Velkamäärä on pysynyt rivakassa kasvussa.
Velkajuhlat ovat niin kovassa vauhdissa, että juhlien boolimestariakin hirvittää. Ei kuitenkaan niin paljon, että hän olisi vienyt boolimaljaa piiloon. Hän on päin vastoin laskenut maljaan runsaasti lisää ja entistäkin vahvempaa juhlalientä.

Lainahanat apposen auki

Se käy Suomen Pankin vakausraportista niin kuin pankkienkin julkaisuista selväksi, että kotimaiset pankit eivät ole tarvinneet, halunneet saati nostaneet euroakaan keskuspankin varsinaista kriisirahoitusta.
Aivan suoraan EKP:n miljardiruiskut eivät ole toisin sanoen Suomeen asti kantautuneet tai varsinkaan meikäläisiin asuntohintoihin osuneet.
Aivan samoista miljardiruiskuista ovat kuitenkin alun perin lähtöisin nekin hullunhalvat ja uhkarohkean suuret asuntoluotot, joiden avulla asunnon ostajat ylläpitävät ja nostavat neliöhintoja meilläkin.

Euroalueella pääoma liikkuu maasta toiseen esteettömästi niin kuin EU:n perussopimus määrää. Pankkien välistä rahoitusta kriisi on hieman haitannut, mutta senkin esteen on EKP poistanut toimittamalla rahoitusta pankeille liikoja kyselemättä kriisimaiden kriisipankkeja myöten.
EKP:n rahaoperaatiot ovat merkittävästi lisänneet lainarahoituksen saatavuutta ja laskeneet lainarahan hintaa kautta euroalueen, ei suinkaan ainoastaan kriisimaissa. Ilman EKP:n kriisirahoitusta lainahanat olisivat kireämmällä kuin ne nyt ovat.

Erityisen voimakkaasti pankkien lainakorot ovat kriisin aikana laskeneet niissä maissa, joissa syystä tai toisesta valtaosa luotoista sidotaan lyhytaikaisimpiin euribor-markkinakorkoihin – niin kuin Suomessa.

Sattumoisin Suomessa on euroalueen matalimmat asuntolainakorot, yhtenä harvoista maista asuntolainakanta taas rivakassa kasvussa ja kaiken lisäksi asuntokauppaa käydään kaikkien aikojen korkeimmin neliöhinnoin.

Laatu ei noussut hintojen tavoin

Kotitalouksien velkamäärä oli maaliskuun lopussa likipitäen 110 miljardia euroa. Asuntolainaa oli vähän yli 80 miljardia euroa. Velkataakka on kriisivuosina jatkanut rivakkaa kasvuaan, ja velkaa on nyt runsaammin kuin milloinkaan aikaisemmin.
Asuntolainaa suomalaisilla on nyt lähemmäs 25 miljardia euroa enemmän kuin finanssikriisin alkaessa nelisen vuotta sitten. Euroalueen velkakriisin alkamisesta asuntolainakanta on kasvanut kymmenkunta miljardia euroa.
Velkaluvut korkotietoineen ja muutoksineen ilmenevät vaikka Suomen Pankin Rahoitusmarkkinat-tilastojulkaisusta.
Tilastokeskuksen mukaan asuntojen kauppahinnat ovat puolestaan nousseet finanssikriisin alun notkahduksen jälkeen pääkaupunki-seudulla yli 20 prosenttia ja muualla maassa kymmenkunta prosenttia.
Asuntojen laatu tuskin on tällä välin tuota vertaa kohentunut. Ennemmin kyse on silkasta neliöhintoja korkeuksiin kohottavasta hintainflaatiosta. Suurin osa kaupoista koskee vanhoja asuntoja.
Tätä neliöhintojen nousua on perin vaikea ellei mahdoton selittää millään muulla talouden muuttujalla kuin lainarahan yltäkylläisellä tarjonnalla ja hullunhalvalla hinnalla.
Ja lainarahan saatavuutta ja hintaa on puolestaan likipitäen mahdoton selittää millään muulla kuin EKP:n kokeellisella rahapolitiikalla ja sen sivuvaikutuksilla.

Mittava varainsiirto ensiostajilta myyjille

Se vaihtelee suuresti, miten EKP:n kriisiaikainen rahapolitiikka on vaikuttanut itse kunkin taloudelliseen asemaan. Kaikki asuntovelkaiset eivät suinkaan ole kriisitoimista kärsineet, moni on päin vastoin hyötynyt.
Vanhaa asuntovelkaa maksava on hyötynyt koron laskusta joko laina-ajan lyhenemisenä tai kuukausittaisten korkoerien kevenemisenä. Samoin asuntonsa jo ajat sitten ostanut on saanut ainakin laskennallista etua asuntonsa arvonnoususta.
Arvonnoususta on yksiselitteistä etua sellaisille myyjille, joilla on myytäväksi enemmän asuntoja kuin tarvitsevat omaan asumiseensa. Tällaisia ovat esimerkiksi rakennusliikkeet, asuntosijoittajat ja "ylimääräisten" asuntojen perijät.
Omankin asuntonsa arvonnoususta voi toki hyötyä sellainenkin, joka ei myy, mutta voi käyttää asuntoaan entistä vahvempana vakuutena jonkin hankinnan tai liiketoimen lainarahoituksessa.
Asuntomarkkinoilla on kuitenkin yksi selkeä väliinputoajien ryhmä, joka ei hyödy asuntojen tähänastisesta arvonnoususta tipan tippaa vaan pelkästään kärsii siitä. Näitä asuntomarkkinoiden todellisia uhrilampaita ovat ensiasunnon ostajat.
Rahapolitiikan suorien ja epäsuorien vaikutusten aikaan saama asuntohintojen nousu on eräänlainen mittava varainsiirto asuntojen ostajilta niiden myyjille. Ja räikeimmin tämän lajin varainsiirto rahastaa juuri ensimmäisen asuntonsa ostajia.

Lainakannan kasvu tärkein hintamuuttuja

Itsestään asuntojen arvo ei nouse eikä arvonnousu perustu minkäänlaiseen luonnonlakiin. Hinnat voivat nousta ja ne voivat laskea.
Hintakehitykseen vaikuttaa epälukuinen määrä talouden muuttujia, joista rakennuskustannukset ja kotitalouksien ansiokehitys ovat tärkeitä mutta eivät luultavasti kuitenkaan tärkeimpiä.
Parin viime vuosikymmenen taloustilastoja tarkastelemalla voi päätellä, että kaikista asuntomarkkinoihin edes joten kuten liittyvistä tai niitä sivuavista talousmuuttujista vanhojen asuntojen hintoihin vaikuttaa voimakkaimmin asuntolainakannan muutos.
Kun asuntolainojen kanta on kasvanut, ovat asuntojen hinnat kohonneet. Kun asuntolainojen kanta on supistunut tai edes kannan kasvu on hidastunut, on hintojenkin nousu hidastunut tai jopa muuttunut laskuksi.
Aiemmin asuntolainojen korko näytti yhtä tärkeältä hintavaikuttimelta kuin kannan muutos, mutta nykyisin suosituimmissa lainatyypeissä koron muutos vaikuttaa laina-aikaan eikä kuukausittaisiin lainanhoitokuluihin.
Käytännössä asuntomarkkinoiden hintojen nousu näyttää kuitenkin eniten riippuvan siitä, että yhä uusilla ostajilla riittää ostohaluja ja uskallusta yhä suurempiin asuntolainoihin.

Tämä on jo kuin pyramidihuijausta
Asuntomarkkinoiden yhä kasvavaan velkaantumiseen perustu- va hintadynamiikka muistuttaa omalla tavallaan pyramidi-huijauksen perusrakennetta. Hinnat nousevat niin kauan kuin mukaan tulee uusia "jäseniä" ja näiden yhä suurempia rahasummia.
Tältä osin EKP:n harjoittama rahapolitiikka näyttääkin eräänlaiselta pyramidipolitiikalta, jonka tarkoitus on omalla tavallaan ylläpitää ja kannatella mittavaa velkapyramidia.
Tältä ainakin näyttää velkakriisin hoitaminen yhä runsaampaa velkaantumista kannustamalla.
Pyramidipolitiikka näyttää toistaiseksi tepsineen ainakin Suomen asuntomarkkinoilla. Sitä eivät viranomaisten varoitukset ole estäneet tai edes kunnolla hillinneet.