Näin Suomenkin pulittama hätäraha kiertää pankeille

Suomen ja muiden euromaiden "pelastuspaketit" ja EKP:n hätärahoitus näyttävät pääosin kiertäneen kriisimaiden ulkomaisille rahoittajapankeille. Tältä ainakin näyttää, kun rinta rinnan tarkastellaan kriisitoimien rahavirtoja ja ulkomaisten pankkien kriisimaista kotiuttamia summia. Sattumaa tai ei, ne täsmäävät – ja ovat lisäksi huikeita. 

Jan Hurri

30.9.2012

Euroalueen viiden ylivelkaisen kriisimaan ulkomaiset rahoittajapankit ovat kriisin kuluessa kotiuttaneet kriisimaista pääomaa ja korkotuloja jokseenkin saman verran kuin euromaat ja niiden keskuspankki EKP ovat toimittaneet apurahaa tilalle.

Analyysi

Näin hätärahoitus näyttää suurimmaksi osaksi vain käväisseen kriisimaissa kääntymässä ja kiertäneen saman tien niiden ulkomaisille rahoittajapankeille. Tälle silmänkääntötempulle on kertynyt mittaa jo suunnilleen 1 500 miljardia euroa.

Huikea summa ja hätärahan kiertoliike käyvät ilmi Taloussanomien tarkastelussa, joka arvioi rinta rinnan kriisimaihin syötettyä julkista hätärahoitusta sekä kriisimaiden ja niiden ulkomaisten rahoittajapankkien välistä rahavirtaa.
Tarkastelu perustuu Kansainvälisen järjestelypankin BIS:n vastikään päivittämiin kansainvälisiin luottotilastoihin, kriisitoimia koskeviin viranomaislähteisiin ja Taloussanomien laskelmiin.
Rahavirtojen vertailun perusteella näyttää, että euromaiden "pelastuspaketit" ja EKP:n rahoitustoimet ovat käytännössä rahoittaneet yksityisen pääoman pakoa kriisimaista turvaan.
Samalla kriisimaihin liittyvää kyseenalaista luottoriskiä on siirtynyt jokseenkin sama määrä kansainvälisiltä pankeilta pääosin Suomen ja muiden eurovaltioiden piikkiin.
Silmänkääntötempulta tämä näyttää siksi, että virallisesti kriisitoimissa on kyse kriisimaiden "pelastamisesta" eikä suinkaan rahoittajamaiden pankeille kiertävästä pankkituesta. Saksan, Ranskan ja muiden suurten pankkimaiden pankkien pelastamisesta europäättäjät ovat edelleen hys-hys. 

Rahat pois
ja pakoon

Keskuspankkien keskuspankiksi kutsuttu BIS (KESKUS PANKKIEN KESKUSPSNKKI) on tässä kuussa julkaissut tuoreimman neljännesvuosikatsauksensa ja sen yhteyteen kokoamansa tuoreet luottotilastot kansainvälisten pankkien saatavista muista maista.
Kyse on maailman kattavimmasta ja todennäköisesti myös tarkimmasta pankkien ulkomaisia saatavia ja niiden muutoksia koskevista tilastoista. Luvut ovat alkujaan peräisin kansallisilta keskuspankeilta, esimerkiksi suomalaispankkien luvut on koonnut ja toimittanut Suomen Pankki.
BIS julkaisee tilastonsa dollarimääräisin luvuin, mutta tässä tarkastellaan kotoisammin euroja.
BIS:n tuoreimmat luottotilastot ulottuvat viime maaliskuun loppuun. Lukemat vahvistavat saman ilmiön kuin on aiemminkin käynyt ilmi Taloussanomien vastaavissa tarkasteluissa:
Ulkomaiset pankit ovat kriisin kuluessa vetäneet pääomaa pois kriisimaista minkä ovat irti saaneet.
Pääomapako alkoi, kun kriisi alkoi – tai toisinpäin: kriisi kärjistyi, kun pääomapako alkoi. Siitä lähtien pääomapako on kiihtynyt sitä kovemmaksi mitä enemmän euromaiden ja EKP:n kriisitoimet ovat syöttäneet erilaista hätärahaa tilalle.

Pankeilla kolme
keinoa vetäytyä

Ulkomaisten pankkien saatavat viidestä ylivelkaisesta kriisimaasta olivat suurimmillaan vuoden 2007 lopussa, jolloin näillä niin sanotuilla PIIGS-mailla (Portugali, Irlanti, Italia, Kreikka ja Espanja) oli yhteensä velkaa ulkomaisille pankeille vähän yli 2 400 miljardia euroa.
Luku sisältää ulkomaisten pankkien saatavat kyseisten maiden julkiselta taloudelta, pankeilta ja muilta rahoitusalan yrityksiltä, muilta liikeyrityksiltä sekä kotitalouksilta. Sen sijaan mukana eivät ole pankkien kotimaiset saatavat eivätkä muiden rahoittajien kuin ulkomaisten pankkien saatavat.
 Klikkaa graafi suuremmaksi:

BIS:n mukaan PIIGS-maiden ulkomaiset pankkivelat olivat tämän vuoden maaliskuun lopussa edelleen noin 1 500 miljardia euroa. Luku on yhä mittava mutta lähes tuhat miljardia euroa pienempi kuin ennen kriisin alkamista.
Tuo lähemmäs tuhannen miljardin euron erotus on voinut syntyä useammalla eri tavalla, joista useimmat lienevät jonkinlaisia muunnelmia kolmesta pankin peruskeinosta leikata ongelmallisia saataviaan:
1) Pankit ovat irtisanoneet kriisimaihin aiemmin myöntämiään luottoja tai jättäneet niitä erääntymisen jälkeen uusimatta.
2) Pankit ovat purkaneet aiemmin kriisimaihin tekemiään sijoituksia esimerkiksi velkakirjoja tai muita arvopapereista myymällä.
3) Viho viimeisenä keinona pankit ovat supistaneet ongelmasaatavien määrää kirjaamalla niitä luottotappioiksi tai kärsimällä velkakirjojen ja muiden sijoitusten arvonalennuksia.
Kriisimaista on poistunut ulkomaista rahoitusta enemmän kuin pankit ovat kirjanneet menetyksiä, joten rahaa on kaikonnut enemmän "turvaan" kuin tappioihin.
BIS:n tilastoima saatavien määrä ja sen muutos on kuitenkin vain yksi osa kriisimaista ulkomaisille pankeille käyneestä rahavirrasta. Toinen osa on korot, joita BIS ei tilastoi mutta kriisimaat maksavat ja pankit tienaavat.

Kriisimaat olleet
tuottoisa rahalähde

Ulkomaiset pankit ovat kaiken aikaa perineet korkoa kriisimaihin myöntämistään luotoista ja sinne tekemistään velkakirjasijoituksista, niin kuin pankki- ja rahoitustoiminnan periaatteisiin kuuluu.
Pankit ovat saaneet Kreikan valtion viimekeväistä velkasaneerausta lukuunottamatta korkonsa ja pääoman kuoletuksensa jokseenkin niin kuin lainaehtojen mukaan on ollut tarkoituskin.
Yksityisissä ongelmasaatavissa on paikoin ilmennyt häiriöitä, mutta Kreikan saneeraus on toistaiseksi kriisiin ainoa valtion maksuhäiriö.
Korkomaksuja tai -tuottoja ei löydy BIS:n tai muidenkaan julkisten tietolähteiden valmiiksi kokoamista tilastoista. Sen sijaan ne on mahdollista ainakin karkeaa suuntaa antavalla tarkkuudella arvioida.
Taloussanomien lainamääriin ja rahoitusmarkkinoilla vallinneisiin korkoihin perustuvien laskelmien mukaan kansainväliset pankit ovat neljän viime vuoden kuluessa perineet viiden kriisimaan saatavistaan yhteensä jopa 500 miljardin euron korkotuotot.
Kriisimaat näyttävät toisin sanoen olleen pankeille kriisin kuluessakin perin tuottoisaa liiketoimintaa. Tästä ovat ennen kaikkea Suomi, muut eurovaltiot sekä EKP pitäneet huolen.

Kriisitoimien verran
pääomaa karkuun

Euromaat ovat yhdessä keskuspankkinsa EKP:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa käyttäneet "pelastuspaketteihin", "palomuureihin" ja muihin kriisitoimiin suunnilleen samat 1 500 miljardia euroa kuin ulkomaiset pankit ovat vetäneet kriisimaista pois pääoman kotiutuksina tai korkotuloina.
Ylivoimaisesti suurimman osan kriisirahoituksesta on toimittanut EKP, jonka yhteensä yli tuhannen miljardin euron poikkeukselliset keskuspankkiluotot ovat päätyneet miltei kokonaisuudessaan kriisimaiden pankeille ja niiden kautta edelleen esimerkiksi kriisivaltioiden rahoitustarpeisiin.
EKP on lisäksi tukenut kriisimaiden rahoitusta yli 200 miljardin velkakirjaostoin. Kummallakin tavalla EKP:n toimittama tuore raha on helpottanut kriisimaiden pankkien ja valtioiden rahoitushuoltoa, kuten vanhojen velkojen kuoletusten ja korkojen maksamista.
Ilman EKP:n yltäkylläistä rahoitustukea olisivat kriisimaissa epäilemättä koittaneet tupen rapinat, mutta näin yksityistä riskiä on silti siirtynyt kansainvälisiltä pankeilta EKP:n ja sen kautta eurovaltioiden piikkiin.
Samoin on käynyt euromaiden ja niiden yhteisen vakausvälineen ERVV:n kriisitoimissa, joihin ne ovat toistaiseksi käyttäneet noin 300 miljardia euroa. Tämäkin raha on pääosin kiertänyt tapaan kriisimaiden kautta vanhojen velkojen kuoletuksiin ja korkoihin.
Jos tupen rapina koittaa "palomuureista" ja "niskalenkeistä" huolimatta, palavat veronmaksajien eivätkä kansainvälisten pankkien pöksyt.

Saksa ja Ranska isoja
maksajia ja hyötyjiä

Vaikka kriisitoimet ovat virallisesti Kreikan ja muiden kriisimaiden auttamista tai jopa pelastamista, ei kaikista "pelastuspakettien" sadoista miljardeista euroista ole päätynyt esimerkiksi kriisimaiden julkisiin menoihin, kuten eläkkeisiin tai terveydenhoitomenoihin kuin murusia.
Sen sijaan aivan muuta kuin murusia on päätynyt niihin maihin, joiden pankeilla on ollut kriisimaissa kaikkein hervottomimmat määrät kyseenalaisia saatavia. Niinpä kriisitoimet ovat kierrättäneet eniten rahaa kaikkein uhkarohkeimmille riskinottajille.
Sattumoisin suurimpia kriisitoimien hyötyjiä ovat olleet Saksa ja Ranska, jotka ovat suurimpina euromaina myös kriisitoimien suurimmat maksajat.
Niiden omien pankkiensa toilailusta kantama taakka jää kuitenkin yhteisvastuullisten kriisitoimien ansiosta olennaisesti pienemmäksi kuin ilman esimerkiksi Suomen kaltaisia taakanjakajia olisi asian laita.

Eniten hyötyvät suuret
pankkimaat, joilla ei ole euroa

Suhteellisesti vielä Saksaa ja Ranskaa enemmän kriisitoimista ovat hyötyneet Britannian, Yhdysvaltain ja Japanin kaltaiset pankkitoiminnan suurvallat, joilla on jokin muu valuutta kuin euro.
Niiden pankeilla on ollut kriisimaissa mittava määrä epävarmoja saatavia, ja nekin ovat saaneet kriisitoimien ansiosta runsaasti rahaa pois pinteestä.
Euroalueen ulkopuolisilla mailla ei ole kuitenkaan ollut velvoitetta osallistua suoraan kriisitoimien rahoittamiseen sen jälkeen, kun EU päätti vuoden 2010 kevään Kreikka-paniikissa kriisin koskevan ja kriisitoimien hyödyttävän vain euromaita.
Linjauksesta huolimatta kriisitoimet eivät ole valikoiden koskeneet vain euromaiden pankkeja. Apurahaa ei olekaan toimitettu pelkästään euromaiden omille pankeille.
BIS:n tilastot ja Taloussanomien laskelmat kertovat aivan muuta. Esimerkiksi Britannian, Yhdysvaltain ja Japanin pankit ovat kriisitoimien kuluessa ja niiden ansiosta saaneet kiipelistä yli 200 miljardin euron verran pääomaa ja korkoja.

Suomen saatavat
pyöristysvirhe

Pintapuolinenkin luottotilastojen tarkastelu osoittaa vailla pienintäkään erehtymisen vaaraa, että toisin kuin suurilla pankkimailla Suomella ja suomalaisilla pankeilla ei ole ollut mitään tekemistä kriisin syntymisen kanssa.
Luottotilastojen tarkastelu ja korkotuottojen arvioimiseksi laaditut laskuharjoitukset osoittavat yhtä helposti, että Suomella ei ole uhanalaisiin lainasaataviin perustuvia taloudellisia perusteita ottaa millään tavoin osaa kriisitoimiin.
Suomalaisilla pankeilla on kriisimaista saatavia BIS:n luottotilastojen pyöristysvirheen verran. Niistä kertyneillä kuoletuksilla tai korkotuloilla tuskin kustantaisi yhden "palomuurikokouksen" illalliskattausta.
Suomen pankkien PIIGS-riskit olivat maaliskuun lopussa BIS:n mukaan noin 1,75 miljardia euroa.
Vastaavaa riskiä oli Ranskan pankeilla 400 miljardia ja Saksan pankeilla 300 miljardia euroa. Sen jälkeen, kun ne ovat yhteensä kotiuttaneet pääomia ja perineet korkoja noin 700 miljardia euroa.
Britannian pankeilla oli maaliskuussa yli sata kertaa runsaammin ja Yhdysvaltain pankeilla noin 60 kertaa enemmän PIIGS-riskejä kuin Suomen pankeilla. Japaninkin pankeilla oli kiikissä 30-kertaisesti suomalaispankkien saatavien verran rahaa.
Silti Suomi kustantaa suurten pankkimaiden eduksi koituvia kriisitoimia melkein yhtä suurella rahamäärällä kuin kolme pankkitoiminnan suurvaltaa, Britannia, Yhdysvallat ja Japani, yhteensä.

Ulkomaiset pankit vetävät pääomaa pois kriisimaista
Ulkomaisten pankkien saatavat PIIGS-maista (Portugali, Irlanti, Italia, Kreikka ja Espanja) sekä pääomien kotiutus ja korkotulot 12/2007-3/2012. Tässä saatavien muutos yhtä kuin pääoman kotiutus, korkotulot Taloussanomien arvio. Luvut miljardeja euroja.
	Saatavat	Saatavat	Pääoman kotiutus	Korkotulot	Kotiutus yht.
Pankin kotimaa	3/2012	12/2007	12/2007-3/2012	12/2007-3/2012	12/2007-3/2012
Koko maailma	1456	2453	997	523	1520
Eurooppa	1287	2251	964	470	1433
Ranska	399	586	188	141	328
Saksa	299	567	268	115	383
Britannia	230	311	81	72	153
Yhdysvallat	99	85	-14	29	16
Hollanti	93	249	155	36	192
Espanja	90	93	4	26	30
Japani	54	87	33	18	52
Sveitsi	43	105	62	17	78
Belgia	36	131	96	20	116
Italia	34	50	16	11	27
Portugali	28	29	1	8	9
Itävalta	20	36	16	7	23
Kanada	9	17	8	3	11
Irlanti	5	73	67	12	79
Ruotsi	4	13	9	2	11
Australia	4	8	4	2	6
Suomi	2	2	0	1	1
Kreikka	1	1	0	0	0
Intia	0	1	0	0	1
Turkki	0	1	0	0	1
Lähde: BIS, Taloussanomat

NÄIN HÄTÄRAHA KIERTÄÄ KEHÄÄ