Punaisen Kemin historiaa

Tiedonantaja – 07.12.2012

Syntyjään kemiläinen Kalle Kuittinen on tehnyt kulttuuriteon tuoreella kirjallaan. Kuittinen kirjoittaa punaisen Kemin vaiheista, niin vuosien 1917-1918 tapahtumista kuin Kemin työläisten lakkotaistelusta 1949. Demokraattisen Sivistysliiton kustantamaan kirjaan sisältyy myös muisteluaineistoa kemiläisistä sodan- ja fasismin vastustajista, Salli Rissasesta, Eino Tainiosta ja Niilo Nikkilästä.

Vuonna 1918 taisteluja käytiin myös peräpohjolassa. Kemissä koettiin kahdeksan päivää työväenvaltaa, mutta myös valkoista valtaa, terroria ja nälänhätää.

Suomen työväen historiassa Kemi muistetaan erityisesti työläisten lakkotaistelusta 1949. Kaksi työläistä sai Suomen rauhanajalle harvinaisissa väkivaltaisuuksissa surmansa, ja koko tapahtuma leimattiin ”kapinaksi”. Lakosta kertoo Elvi Sinervon (1) tunnettu ja koskettava runo Oi lintu mustasiipi lennä.

Kuittinen esittää alkusanoissa vuolaat kiitokset Kemille, punaiselle kaupungille, jonka kehityksessä työväenluokalla on ollut keskeinen merkitys.

– Kemistä oon ja kehtaan sanoa, toteaa Kuittinen. 

(1)

  Elvi Sinervo

Elvi Sinervo 1960-luvulla.

Wikipedia

 

Elvi Aulikki Sinervo (4. toukokuuta 1912 Helsinki – 28. elokuuta 1986 Helsinki) oli suomalainen työväenluokkainen kirjailija, runoilija ja suomentaja. Hänen tuotteliain kautensa osui ajalle 1931–1956. 1950-luvulta alkaen Sinervo teki myös suomennoksia. Hän oli selkeän vasemmistolainen ja toi vakaumuksensa ilmi myös teksteissään sekä toimi sotien jälkeen pitkään Suomen Kommunistisessa Puolueessa (SKP).
Sinervo kuului Helsingin Vaasankadulla kasvaneeseen perheeseen, jonka muihin sisaruksiin kuuluivat kansanedustaja Sylvi-Kyllikki Kilpi ja kirjailija Aira Sinervo.
Sinervo kuului vuonna 1936 perustetun kulttuuriyhdistys Kiilan kantaviin voimiin alusta lähtien. Hänen lisäkseen Kiilan ydinryhmään kuuluivat Jarno Pennanen, Arvo Turtiainen, Viljo Kajava ja Otto Varhia. Varsinaisesti Kiilaan hyväksyttiin vain kirjailijat, mutta ryhmässä toimi aktiivisesti myös kriitikoita ja elokuvaohjaajia. Jo tunnustusta saaneista kirjailijoista Kiilaan liittyivät Katri Vala ja Pentti Haanpää. Sodan jälkeen Kiilan toiminta virisi nopeasti uudestaan, ja se jatkui aina 1970-luvulle saakka.
Jatkosodan aikana Sinervoa pidettiin vankeudessa, turvasäilössä poliittisen vakaumuksensa vuoksi. Hänen tunnetuimpiin runoihinsa kuuluva Natalia on tältä ajalta. Muista Sinervon poliittisista teksteistä muistetaan mm. SKP:n 30-vuotisjuhliin 1948 kirjoitettu Kivinen laulu sekä vuoden 1949 Kemin veritorstain innoittamat Lintu mustasiipi lennä ja Sinä tiedät luokkasi lait. Nämä ja monet muut hänen runonsa saivat uutta julkisuutta lauluiksi sävellettyinä vasemmistolaisen poliittisen laululiikkeen nousun myötä 1970-luvun alussa.
Elvi Sinervo oli naimisissa lääkäri-kansanedustaja-päätoimittaja Mauri Ryömän (1911–1958) kanssa. Vuonna 1933 solmittu liitto päättyi Ryömän kuolemaan liikenneonnettomuudessa. Suomentaja Liisa Ryömä on Sinervon ja Mauri Ryömän tytär.
SKP:n toimintamuotoihin pettynyt Sinervo erotettiin puolueesta marraskuussa 1959, mutta hän piti itseään tämän jälkeenkin kommunistina ja jatkoi toimintaansa Rauhanpuolustajat -järjestössä.^[1]
Sinervolle myönnettiin Eino Leinon palkinto 1980 ja Mikael Agricola -palkinto vuonna 1973 Bertolt Brechtin näytelmän Teurastamojen Pyhä Johanna sekä Per Olov Enquistin romaanin Ihmeparantajan viides talvi suomennoksista.