Sisäisen devalvaation anatomiasta
Uskomattomimpiin sisäisen devalvaation ilmiöihin kuuluu monen keskiluokkaan kuuluvan ajatus siitä, että sisäinen devalvaatio ei koske heidän omia tulojaan eikä pienennä heidän sijoitustensa arvoa. Käytännössä sisäinen devalvaatio on kuitenkin tietoisesti aiheutettu deflatorinen lama. Tuolloin käytännössä kaikkien palkansaajien tulot pienenevät ja sijoittajien, erityisesti piensijoittajien, sijoitusten arvo pienenee. Lisäksi kaikkien sosiaalitukien ja tulonsiirtojen saajien saamat tuet pienenevät vähintään sisäisen devalvaation verran. Kaiken muun hauskan lisäksi sisäinen devalvaatio tarkoittaa valtion verotulojen rajua pienentymistä ja siitä seuraavaa velkaantumisen kasvua lisättynä pakollisilla julkisten palveluiden veret seisauttavilla leikkauksilla ja irtisanomisilla.Yllättävän moni kuitenkin kannattaa sisäistä devalvaatiota. Yhteinen tekijä noille kannattajille on johdonmukainen ja lapsenuskoon rinnastettavissa oleva ajatus siitä, että sisäisen devalvaation edellyttämät palkkojen leikkaukset, omaisuusarvojen sulaminen ja massiiviset irtisanomiset eivät missään tapauksessa kuitenkaan koskisi heitä itseään.
Ymmärrän oikein mainiosti jos ajatuksen esittäjänä on kansainvälisen yrityksen johtoportaaseen tai todellisiin suuromistajiin kuuluva henkilö, sillä silloin sisäinen devalvaatio ei todellakaan heihin vaikuttaisi. Toisaalta ne tuskin vaikuttaisivat myöskään poliittisen eliitin huipulle, johon kuuluvat voivat aina paeta jonnekin Brysselin tarjoamiin suojatyöpaikkoihin.
Okei. Tässä vaiheessa minun täytyy todeta, että tästä tekstistä taitaa tulla vasemmistolaisempi kuin minulla on yleensä tapana. Mutta puolustaudun sillä, että utilitaristina kannatan politiikkaa, joka maksimoi mahdollisimman monen suomalaisen menestyksen ja hyvinvoinnin. Myönnettäköön, että myös vanhakantainen isänmaallisuuteni vaikuttaa asiaan melkoisesti. Tämä huolimatta siitä, että deflatorisen laman kautta tapahtuva hintojen lasku Suomessa olisi minulle henkilökohtaisesti enemmän positiivinen kuin negatiivinen ilmiö.
Sisäinen devalvaatio on se vahingollisempi vaihtoehto verrattuna valuuttakurssin avulla tapahtuvaa hintakilpailukyvyn suhteelliseen parantamiseen. Sisäisen devalvaation kurjistava vaikutus on suurempi kuin ulkoisen devalvaation kurjistava vaikutus. Lisäksi sisäinen devalvaatio puree todella rajusti kotimaiseen kysyntään, mikä ennestään lisää leikkausten tarvetta. Utilitaristina en pysty hyväksymään politiikkaa, joka valitsee kahdesta huonosta vaihtoehdosta sen paljon huonomman.
Ensimmäinen sisäisen devalvaation peruspiirre on kaikkien palkkatulojen, eläkkeiden ja sosiaaliturvan leikkaaminen esimerkiksi 20 %. Millään muulla tavoin kuin kaikenkattavalla leikkauksella ei tarvittavaa vaikutusta saada aikaiseksi. Jokainen voi tykönään harkita mitä 20% leikkaus nimellisansioihin tarkoittaisi omalta kohdalta. Tulisiko asuntolaina maksetuksi? Saisiko auton uusituksi ajateltuna hetkenä? Voisiko tukea lapsia heidän opiskellessaan? Pitäisikö pojalle sanoa, että jääkiekkoharrastus pitää lopettaa koska rahaa ei enää ole? Kuinka paljon elämä rajoittuisi kun Taikaseinästä saisikin 20 % vähemmän rahaa kuin ennen? Jäisikö rahaa eläkeläismatkaan Kanarialle vai pitäisikö tyytyä lainaamaan matkailuopas kirjastosta?
Tuon leikkauksen oleellinen piirre on siinä, että mitkään velat tai kustannukset eivät leikkaantuisi. Huomattava sisäisen devalvaation käytännön vaikutus on suhteellisen hintatason salamannopea nousu, jolloin 20 %:n sisäinen devalvaatio tarkoittaa ostovoiman dramaattista ja välitöntä heikentämistä. Toisin sanoen palkkojen ja etuuksien leikkauksen jälkeiseen hintatasoon verrattuna palkkojen ostovoimalle käy samoin kuin olisi käynyt jos kaikkia hintoja olisi nostettu 25 % ja palkat pidetty entisellään.
Koska hinnat ovat useimmiten alaspäin jäykkiä, niin mahdollinen hintojen lasku kotimarkkinoilla kestäisi niin kauan, että monen rahat ehtisivät useaan kertaan loppua ennen mahdollista vähäistä hintojen laskua. Kuten on nähty Espanjassa, Irlannissa ja Kreikassa, niin huolimatta talouden romahduksesta hintojen lasku on hyvin hidasta. Kotitaloudet ehtivät joutua katastrofiin ennen kuin mitään mainittavaa laskua tapahtuu.
Mielenkiintoiseksi sisäisen devalvaation vaikutukset muodostuvat tarkasteltaessa omaisuusarvoja. Esimerkiksi asuntojen hintojen pitäisi pudota vähintään 20-30 % siihen, että niiden suhteellinen hintataso pysyisi entisellään. Aika monen asuntolainan vakuusarvot paukkuisivat ja pahimmassa tapauksessa jäljellä olevan lainan määrä ylittäisi asunnon markkina-arvon. Toisin sanoen asunnon vaihtaminen muuttuisi monelle mahdottomaksi mikäli entistä lainaa yleensä pystyisi maksamaan.
Muita ilmiöitä olisivat esimerkiksi maaomaisuuden arvon dramaattinen lasku, kuten on käynyt Japanissa deflatorisen politiikan seurauksena. Maan ja asuntojen omistaminen muuttuisi huonoksi sijoitukseksi hintojen laskun vuoksi – hintojenhan olisi pakko laskea koska ihmisten maksukyky olisi dramaattisesti pienentynyt.
Minun on periaatteessa täysin mahdoton ymmärtää vasemmiston ajavan eurossa pysymistä ja sisäistä devalvaatiota. Sisäinen devalvaatio on nimittäin luonteeltaan nimenomaan palkansaajien etuja tuhoava ja elintasoa laskeva. Kukaan demareita nykyisin äänestävä tuskin tulee kyseistä puoluetta äänestämään sen jälkeen kun sisäinen devalvaatio on ajettu lävitse ja sen vaikutukset työpaikkoihin ja tuloihin realisoituneet. Ellei olisi kyse Suomen ja suomalaisten kohtalosta, niin olisin vahingoniloinen siitä, että kunhan sisäinen devalvaatio toteutetaan, niin demareiden ja vasemmistoliiton kannatus sulaa entisestäänkin.
Yksi suomalaisessa mediassa aivan liian vähäiselle huomiolle jäänyt sisäisen devalvaation vaikutuksista on sen vaikutus kotimarkkinayrityksiin. Suurin osa kotimarkkinoilla toimivista yrityksistä on täysin riippuvaisia siitä, että ihmisillä on ostovoimaa. Koska todellinen ostovoima putoaisi enemmän kuin sisäisen devalvaation leikkausprosentin, niin kotimarkkinoilla toimivat yritykset joutuisivat todellisiin vaikeuksiin.
Kuten olemme Portugalista, Espanjasta, Irlannista ja Kreikasta jo nähneet, niin sisäinen devalvaatio tarkoittaa kotimarkkinayritysten joukkotuhoa. Käytännössä sisäisen devalvaation toteutus vastaa eräänlaista neutronipommia, joka tappaa kaiken elävän kotimarkkinoilta mutta jättää vientisektorin yritykset henkiin.
Tämän vuoksi minun on vaikea ymmärtää myöskään monen yritysmaailman edustajan intoa esittää sisäistä devalvaatiota. Koska vähintään 60 % Suomen taloudesta pyörii kotimarkkinoiden ympärillä, niin tuntuu jotenkin oudolta ajatella, että kotimarkkinoilla toimivien yritysten omistajat ja johto haluaisivat tieten tahtoen ajaa politiikkaa, joka tappaa kotimarkkinoilla toimivia yrityksiä kuin Raid kärpäsiä keittiössä.
Myös julkinen sektori romahtaisi sisäisen devalvaation seurauksena koska verotulot pienenisivät enemmän kuin sisäisen devalvaation leikkausprosentti antaisi ymmärtää. Leikkaukset ja irtisanomiset julkisella sektorilla olisivat huimia, mikä vain kiihdyttäisi negatiivista kierrettä ja lisäisi leikkausten tarvetta. Tästäkin on kokemusta kriisimaista.
Ainoa taho, joka hyötyisi sisäisestä devalvaatiosta, ovat vientiyritykset. Kaikille muille sisäinen devalvaatio tarkoittaisi katastrofia, kuten kriisimaiden kokemukset ovat osoittaneet.
En todellakaan kykene ymmärtämään logiikkaa, jolla moni suosittelee sisäistä devalvaatiota eli politiikkaa joka on heille itselleen tuhoisaa joko poliittisesti tai taloudellisesti.
