JA TAAAS PORVARISTO PELOTTELEE, MÄÄRÄTIETOISESTI, JULKISELLA VELALLA ja...

Katainen Nykypäivälle: Valtio velkaantuu "aivan tolkuttomasti"

Taloussanomat

9.8.2013

Haastattelussa Katainen ehdottaa muun muassa opintotuen rakenteen uudistamista, lapsiperheiden osa-aikaisen työskentelyn kannustamista ja lakisääteisen eläkeiän alarajan nostamista 65 vuoteen nykyisestä 63 vuodesta.

- Voisiko Katainen arvioida uudestaan sanomisiaan ja ajatuksiaan velkasuhdetavoitteesta ja käyttää arvioinnissa toiveiden sijaan faktoja? Esimerkiksi sitä, että Suomen kymmenvuotisen valtionvelkakirjojen korko on tällä hetkellä 1,93 prosenttia. Ei vielä kovin tolkuton.

Ja tasan kolme vuotta sitten asiasta "pyöritetyt" mielipiteet:

Miksi Suomi pelkää velkaa?

Monet poliitikot muistavat joka käänteessä varoittaa kansalaisia valtion velkaantumisesta. Asiantuntijat toppuuttelevat velkapelkoa ja muistuttavat, että julkisella sektorilla on velan vastapainona myös omaisuutta. Miksi valtionvelka on Suomessa pahempi mörkö kuin muualla?

Taloussanomat

Soili Semkina

6.8.2010

Vaikka valtiolla on Suomessa vain vähän velkaa verrattuna useisiin muihin maihin, valtionvelan päivittely kuuluu Suomessa etenkin oikeiston poliitikkojen lempiaiheisiin.
Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö (kok) on tavan takaa varoitellut velkaantumisesta. Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok) arvioi viimeksi tiistaina, että valtion velka on "erittäin huolestuttavalla tasolla".
Muuallakin velkaantuminen on huolestuttanut, mutta vyönkiristysoppia on myös arvosteltu.
Nobelilla palkittu yhdysvaltalainen taloustieteilijä Paul Krugman kirjoitti kolumnissaan The New York Timesissa, että säästötoimet talouden vakauttajina ovat myytti. Pitkän aikavälin korot ovat laskeneet Yhdysvalloissa, mikä Krugmanin mielestä osoittaa, että sijoittajat eivät pelkää ostaa valtion velkakirjoja.
Britanniassa on puolestaan puhuttanut kesäkuussa julkaistu University College Londonin kansantaloustieteen emeritaprofessorin Victoria Chickin ja New Economics -säätiön tutkijan Ann Pettiforin tutkimus. Se osoittaa, että Britannian valtion menojen kasvattaminen on järjestelmällisesti alentanut valtionvelan suhteellista määrää. Sen sijaan menojen leikkaus on käytännössä aina johtanut valtionvelan suhteelliseen kasvuun.
Nyörit totuttu
pitämään kireällä
Helsingin yliopiston kuluttajaekonomian professorin Visa Heinosen mukaan Suomen velkapelon selityksiä löytyy historiasta. Suomi ei ole koskaan ollut niin vauras kuin 2000-luvulla, mutta vielä sata vuotta sitten maa oli köyhää periferiaa. Yhteisessä muistissa ovat sota-ajat ja taloudellinen niukkuus.
– Runsauden yhteiskunnasta tuli tavallisten kansalaisten todellisuutta vasta 1980-luvulla. Muuten täällä on vallinnut tiukan taloudenpidon periaate. Suomi on eronnut monista muista länsimaista, joissa sodanjälkeinen talouskasvu on ollut kulutusvetoista. Suomi on keskittynyt investointeihin. 1950-luvulla kansalaisia kannustettiin tavoitesäästämään ja rahaa sijoitettiin suurteollisuuteen.
Heinonen muistuttaa, että sotakorvausten maksaminen tarkoitti kansan yhteistä ponnistelua. Tuolloin pantiin toimeen kansalaiskeräyksiä, joissa kansalaisia pyydettiin luovuttamaan kultaesineitä ja sormuksia.
– Suomi maksoi hampaat irvessä velkansa itään ja länteen. Tällöin syntyi myytti, että Suomi on ainoa maa, joka maksanut velkansa takaisin. Myytti on jäänyt elämään, hän sanoo.
1990-luvun velkaantuminen
säikäytti
Professori Heinonen löytää velkapelon syitä myös lähihistoriasta. Suomen talous kasvoi melko voimakkaasti 1950-luvulta 1980-luvulle, jolloin rahamarkkinat vapautettiin. Yritykset ja kansalaiset ottivat lainaa, mutta 1990-luvun lama palautti maan pinnalle.
– Kansantalous joutui epätasapainoon. Kansalaiset joutuivat kahden asunnon loukkuihin. Yrityksiä meni konkurssiin, ja ihmiset menettivät työpaikkansa. Velkaongelmat jäivät pitkäksi aikaa. Tämä selittää kansalaisten velkaantumiskammoa. Yksittäisillä perheillä on huonoja kokemuksia siitä, että on otettu liikaa velkaa.
Heinosen mukaan yksi tekijä on talouspolitiikka. Suomalaisessa mallissa on korostettu tuotannon näkökulmaa. Täällä on kovin varovaisesti noudatettu keynesiläistä ajatusta, että julkinen valta elvyttää, kun joudutaan taantumaan.
Nykyisessä talouskriisissä keynesiläisestä ajatuksesta on ollut enemmän merkkejä, eikä työttömyyttä ole päästetty repsahtamaan.
Väestön ikääntyminen
huolettaa
Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander arvelee, että syyt velkapelkoon löytyvät tulevaisuudesta.
– Väestö on ikääntymässä. Sitä varten pitäisi säästää rahaa, ja siksi on huono aika velkaantumiselle. Tulevaisuuden näkymät huolettavat – ei se, että tällä hetkellä velka olisi kovin suuri.
Kiander arvelee Kreikan velkakriisin olleen pelottava esimerkki siitä, että rahamarkkinat rankaisevat liiallisesta velkaantumisesta. Suomea on kuitenkin rinnastettu Kreikkaan liian kevyin perustein, hän sanoo.
– Suomi on niin kaukana Kreikasta kuin voi olla. Kreikka on euromaista kaikkein huonoin, ja Suomi on kaikkein paras.
Julkinen velka
käsitetty väärin
Asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että julkista velkaa ei pidä samaistaa kotitalouksien velkaan. Heidän mielestään väärinkäsitys julkisen velan luonteesta on yksi syy yleiseen huolestumiseen.
– Julkisuudessa valtion velkaantumiseen suhtaudutaan hysteerisesti. Kyse on kuitenkin harhakäsityksestä, kun valtionvelka rinnastetaan kotitalouksien velkaan. Valtion ei ole tarkoitus maksaa kaikkea velkaansa pois kuten kotitalouksien, poliittisen taloustieteen tutkija Lauri Holappa Helsingin yliopistosta sanoo.
Holappa muistuttaa, että valtioilla on kautta historian ollut velkaa. Talousjärjestelmä ei voisi toimia ilman julkista velkaa.
Palkansaajien tutkimuslaitoksen Jaakko Kianderin mukaan kotitalous ei voi valtion tavoin ottaa velkaa loputtomiin.
– Kotitalouksien täytyy yleensä maksaa velat pois, koska ihmisten työikä on rajallinen. Velat pitää yleensä maksaa pois ennen eläkkeelle jäämistä. Valtiot eivät jää samalla tavoin eläkkeelle.
Kianderin mielestä valtiota olisi parempi verrata pörssiyritykseen. Suuret yritykset pitävät tietyn osan pääomastaan velkana.
– On optimointi- ja järjestelykysymys, kuinka suuri velan kannattaa olla. Nämä yritykset eivät aio maksaa velkaa pois siinä mielessä, että luopuisivat kokonaan velkapääoman käytöstä. Samalla tavoin valtiot pitävät velkaa taseessaan, Kiander sanoo.
Valtiontalous
suomalaisen sydämenasia
Helsingin yliopiston poliittisen historian professori Pauli Kettunen muistuttaa valtion keskeisestä roolista suomalaisessa yhteiskunnassa.
– Suomessa suhtautuminen valtioon on lämpimämpi ja läheisempi kuin muualla. Vapautta ja omia toimintamahdollisuuksia on pyritty laajentamaan valtion kautta ja valtion avulla, ei vähentämällä valtiota. Tämä tuottaa huolta valtionvelasta ja lisää päätöksentekijöiden mahdollisuuksia perustella politiikkaansa velkaantumisen pelolla, Kettunen sanoo.
– Luulen, että italialaiset eivät ole erityisen huolissaan valtionvelasta. He ajattelevat, että hoitakoot hallintoherrat sen, se ei koske meitä. Espanjassa ja Kreikassa ajatellaan, että perhe on ainoa turva. Valtio on suorastaan vihollinen. Suomessa vahva valtio on ollut perinteisesti köyhän turva, professori Visa Heinonen sanoo.
Valtioon samaistuminen on yleisempi pohjoismainen piirre. Tosin Suomessa valtiontalouden tilaa on ajateltu perinteisesti kansantalouden tilan mittarina. Ruotsissa taas valtiontaloutta on pidetty kansantalouden välineenä tasoittaa suhdannevaihteluja.
Kansalaisuuskäsityksen vahva sidos valtioon on Kettusen mukaan vanhaa perua. Suomalainen kansakunta rakentui 1800-luvulla, jolloin yhteiskuntaa ja kansantaloutta luotiin valtion toimin ja yhteiskunnalliset liikkeet puolestaan rakensivat kansallisvaltiota. Kansa, yhteiskunta ja valtio yhdentyivät. Kansalaisuus kehittyi tarkoittamaan jäsenyyttä tässä kokonaisuudessa.
Suomella omaisuutta
enemmän kuin velkaa
Poliittisen taloustieteen tutkijan Lauri Holapan mukaan valtionvelassa ei pidä tarkastella absoluuttisia määriä. Hänestä oleellista on velan osuus suhteessa bruttokansantuotteeseen. Tässä vertailussa Suomi kuuluu Euroopan unionin vähiten velkaantuneisiin maihin.
Palkansaajien tutkimuslaitoksen Jaakko Kianderin mielestä vielä parempi julkisen sektorin tilan mittari olisi nettovelan määrä. Julkisuudessa käsitellään yleensä bruttovelkaa, josta saadaan nettovelka vähentämällä finanssisijoitukset.
– Julkisella sektorilla on velan vastapainona varallisuutta. On rahaa, finanssisijoituksia ja aika paljon omaisuutta. Valtiolla on esimerkiksi osakesalkku, jonka arvo on yli 20 miljardia euroa. Julkiseen sektoriin lasketaan myös työeläkerahastot, joilla on rahaa 130 miljardia euroa, mikä on paljon enemmän kuin valtionvelka. Tase on monipuolisempi ja paljon terveempi kuin pelkkä velan katsominen antaa ymmärtää, Kiander sanoo.
Varallisuuden karttuminen kertoo Kianderin mukaan siitä, että Suomessa ei ole holtittomasti velkaannuttu, vaan samaan aikaan on kartutettu yhteistä omaisuutta. Suomi on selvästi plussan puolella.
– Suomi on harvoja maita, joissa julkisen sektorin omaisuus on paljon suurempi kuin velat. Useimmissa maissa tilanne on päinvastainen.
Kianderin mukaan Suomen velkaantuneisuutta kannattaisi tarkastella vertaamalla sitä muihin maihin – niin markkinat ja arviointilaitoksetkin tekevät. Hyvä tapa vertailla tilannetta on katsoa teollisuusmaiden järjestön OECD:n nettovelkatilastoja.
– On muutama maa, jossa nettovelka on negatiivinen, mikä tarkoittaa, ettei ole velkaa ollenkaan. Norja, Ruotsi ja Suomi ovat sellaisia.

OECD-maiden brutto- ja nettovelka
Velan osuus prosenteissa suhteessa bruttokansantuotteeseen
	Bruttovelka			Nettovelka
	2009	2010	2011	2009	2010	2011
Australia	19,2	23,4	25,9	-3,8	0,2	2,8
Itävalta	70,3	74,0	77,4	37,2	40,9	44,2
Belgia	101,0	103,6	105,1	80,7	83,3	84,8
Kanada	82,5	81,7	80,7	28,9	30,3	31,0
Tsekki	42,1	48,4	55,8	-0,6	4,8	10,3
Tanska	51,8	55,0	57,1	-5,1	0,5	5,3
Viro	-35,2	-35,4	-33,4
Suomi	52,6	61,0	69,0	-63,2	-57,0	-50,8
Ranska	86,3	93,8	99,3	50,6	57,2	62,3
Saksa	76,2	80,9	84,2	48,3	52,7	55,8
Kreikka	119,0	129,1	138,6	87,0	97,8	107,1
Unkari	84,3	87,0	89,2	58,2	60,1	61,7
Islanti	122,7	128,1	128,0	41,0	45,0	45,1
Irlanti	70,3	82,9	92,5	27,2	39,9	49,4
Italia	128,8	132,0	134,7	101,0	104,1	106,7
Japani	192,9	199,2	204,6	108,3	114,9	121,5
Korea	34,9	36,2	37,4	-31,0	-29,7	-28,6
Luxemburg	18,2	23,6	30,9	-46,1	-40,5	-33,6
Hollanti	68,6	75,1	79,4	28,5	34,4	38,7
Uusi-Seelanti	35,0	40,3	44,4	-8,1	-3,3	0,6
Norja	49,2	54,6	53,3	-153,4	-153,4	-157,0
Puola	58,4	61,9	64,7	22,3	27,9	32,6
Portugali	87,0	95,0	98,7	57,9	64,3	68,6
Slovakia	39,1	44,7	49,5	12,4	18,4	22,8
Slovenia	-0,4	5,6	10,7
Espanja	62,6	72,8	78,4	34,8	44,3	50,8
Ruotsi	51,8	54,6	57,4	-23,4	-19,6	-16,8
Sveitsi	41,6	41,6	41,2	5,5	6,2	6,5
Britannia	72,3	82,3	90,8	43,5	53,5	61,9
Yhdysvallat	83,0	89,6	94,8	58,2	66,6	72,6
Euroalue	86,3	92,4	96,7	53,8	59,5	63,6
OECD yhteensä	90,3	95,8	99,8	51,5	57,7	62,4
Lähde: OECD Economic Outlook, toukokuu 2010